Yyh, oon niin vitun indie

Tällä viikolla pukkaa taas tuota Flow-festivaalia ja vois sen kunniaks tehdä indiespesiaalin. Se kun on nääs niin, että jotkut jotkut on vaan niin vitun indie, että oksettaa. Helsingin muotiviikkojen... eiku siis juhlaviikkojen yhteydessä järjestettävästä Flow-festivaalista on kasvanut muutamassa vuodessa kesän hipsterein tapahtuma, jonne koko ”skene” kokoontuu. Joojoo, oon itekin menossa. Vitun trendikkäät ihmiset pukeutuu naurettaviin kledjuihin, laittaa hiuksensa cooliks ja lähtee vähän näyttäytymään juoden jotain ylihintaista punaviiniä vähän nyökytellen hyvän musan tahtiin samalla ku luomukaritsat valuu leukapielistä. Keikkakuvat räpsitään iPhonella ja välillä soitellaan kaverille, jos antenni suinkin pelittää. Kuunnellaan trendikästä fiksumpien ihmisten indie-musiikkia ja katotaan nenä pitkällä hevareita, punkkareita ja rokkareita yms., jotka kuuntelee vähän juntimpaa musaa. Itse toki eletään siinä uskossa, että oma musamaku on kovinkin laaja valveutunut eikä sellainen kuin perusrahvaalla. Jepjep, on niin helppoo olla hipster. Paitsi jos aikoo järjestää kesäbileitä.

Totuushan on se, että indie-tyypit on ihan yhtä (tai ainakin lähes) fakkiintuneita omaan musamakuunsa kuin kaikenmualiman heviautistit, jotka ei astu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle musiikissa, vaikka kullilla läiskittäis poskille. Toki ulospäin yritetään näyttää kovin avoimilta musiikin suhteen, vaikka oikeasti kuunnellaan vaan sitä hipsterii paskaa, mitä Pitchfork tai isot skenepoliisit hehkuttaa. Oikeastihan ne heviautistitkin ovat sen oman mukavuusalueensa sisällä ”avoimia” musiikille. Ja mitä Pitchforkkiin tulee, niin vaikka se ihan ok media onkin, niin se on jostain kumman syystä saanut ihan helvetin ison auktoriteetin aseman tuollaisen tietynlaisen ”vaihtoehtomusan” keskuudessa ja vaikuttaa mielestäni ihan liikaa lampaanmielisiin lukijoihinsa, jotka sen arvosteluja jumalan sanana pitävät.

Mukahyvän musamakunsa lisäksi indietyypit näyttää ihan naurettavilta. Pillifarkkuja ja jotain ihme säkkejä ja kledjuja. Siis mitä vittua, kuka hitto noista kuteista pitää? Joskin myönnettäköön, että se pukeutumisskene lähtee eniten lapasesta vain pääkaupunkiseudulla, täällä maalla on hillitympää. Tässä hiljattain luin jotain blogiakin, jossa joku hipsteri pohti, että mitähän vitun vaatteita sitä pistäisi Flowhun, jotta sais katseita pillifarkkuisilta semisti stereotyyppisen homonnäköisiltä indiepojilta, jotka Ray Banien takaa himokkaita katseitaan lähettävät. Okei, en tiedä oliko siinä kullihaukka-aspektia mukana, mutta siihenhän lopulta kaikki koreilu tähtää. Mutta oikeesti, millaiset ihmiset ostaa kilokaupalla vaatteita, jotta pääsis näyttäytymään festareilla coolina? Tai no ehkä sitä pääsee Hel-Looksiin ja saa 15-minuuttisensa julkisuudessa, kun Intternetin keskustelufoorumeilla ihmiset nauravat hassuille vaatekappaleille, joita jotkut ihan aikuisten oikeasti pitää ihmisten ilmoilla. Ja mitä kampauksiin tulee niin... no normaalisti en käytä kuvia blogissani, mutta mielestäni joskus se kuva vain kertoo enemmän kuin käytetty kondoomi tai kaks vessan lattialla.




I rest my case, lepuutan salkkuani.

Meikästä indietyypeille tekis hyvää joskus tarttua kiljupönikkään ja lähteä Puntalaan pogoomaan tai pistää joku vanha teiniaikojen kulahtanut hevibändin t-paita niskaan ja lähtee Slayerin moshpittiin. Tai pistää blingblingit kaulaan, Karl Kanin säkki päälle ja lähtee vähän ammuskelemaan ghettoihin paukkuraudoillaan. Ja astua ulos sieltä oman mukavuusalueensa sisällä ja oikeasti kokea jotain uutta ja erilaista, kuten ghettopaukuttelua ja saatananpalvontaa. Maailma on täynnä hyvää musiikkia eikä kaiken tarvitse kuulostaa kivalta, joskus on hyvä kuulostaa myös pahalta. Suomen musiikkiskene tai musiikkimaailma nyt yleensäkin on vähän turhaa blokkiutunut omiin kuppikuntiinsa, vaikka oikeesti musiikissa ne raja-aidat on vähintäänkin aika keinotekoisia. Kaikki vois tulla niistä omista lokeroistaan vähän ulos ja olla sillei rehdin avoimia. Itsekin olin pienempänä tosi genrefakkiutunut punkkari, mutta sitten loppui kilju ja täytyi kasvaa aikuiseksi. No en kyllä ees kasvanu, mutta ainakin aloin kuuntelemaan kaikenlaista musiikkia tyylilajista riippumatta.

Flow-festarin ohjelmistovastaaville kuitenkin isot propsit Ulverista, joka ei jostain syystä minkäänlaista suosiota nautikaan hipstereiden keskuudessa, vaikka musiikin puolesta se voiskin olla jotain trendikästä elektroambienttia. Tosin ne veti kyllä joskus helvetin kovaa black metalliakin ja oishhan se aika repäisevää, jos soittaisivat indiefestareilla vähän bläkkistä. Siinä pottakampaukset pölisis ja Ray Banit tippuis nenältä, kun Nattens Madrigalin eka biisi pärähtäis soimaan. Ei siinä, nähdään M.I.A.:n pitissä. I was born free, kyynerpäätä silmään ja Ray Banit solmuun.

P.S. Jos haluu tietää mitkä on maailman parhaita biisejä parhailta bändeiltä, niin tässä ois lista. Kaikkia maailman parhaita biisejä ei löydy Spotifystä, mutta loput saa esim. täältä. Siel on indieekin, l0l apua!

P.P.S. Vähän ninjaeditointia ja täytyy myös kommentoida, että muodikkaissa asuissa on se näin miesnäkökulmasta positiivinen seikka, että kun ne istuu päälle vähän miten sattuu, niin sitä on mahdollista näköjään nähdä jopa tahaton nänni festareilla. Näin kävi LCD/Chemical Bros. -keikalla. Peukkua sille. Siis nännille.