Vitun taloustieteilijät ja muut perseääliöt

Tämä teksti on avautuminen ihmisryhmästä ja sisältää ihan vitusti yleistyksiä. "Ei voi yleistää" joku idari aina sanoo, mutta kattokaas nyt, ihan helposti voi. Kas näin.

Siis voi vittu mitä porukkaa. Ei mitään tyylitajua. Ei mitään mielikuvitusta. Karseat vaatteet ja oksettavat arvot. Hirveä halu saada svidduna liksaa, mutta ei mitään halua tehdä muille hyvää. Lisäks ne ei tajua vittuakaan politiikasta ja äänestää Kokoomusta ihan tavasta. Ja ne jotka tajuaa siitä politiikasta jotain oikeasti ajattelee, että jos joku murtautuu sun kämppään, niin sen saa tappaa ja narkkareilla ei ole ihmisarvoa. Ja vittu ei, puvut ei oikeasti ole tyylikkäitä jokapäivän asusteita ja salkku ei ole kätevä tai ergonominen esine tavaroiden kantamiseen.

No mutta siis eihän tuo oikeastaan vielä paha ole. Mutta sitä mä en voi käsittää, miten taloustieteilijöiltä noin keskimäärin puuttuu kaikenlainen kyky ymmärtää taidetta. Siis mitä vittua? Siellä on ihan sikana tyyppejä ja koko tiedekunnassa on joku kolme tyyppiä, jotka tajuaa musasta jotain ja se yks niistä kolmesta oikeestaan vaihto pääainetta. Siis mikä ihme siinä on, että jos sua kiinnosta talousjutut, niin sen jälkeen sut siunataan järkyttävän paskalla taidemaulla ja sit mennään kreisibailaamaan Giglin Marliniin hyppyritukka pystyssä ja herutellaan jotain oman ainejärjestön vetyperoksidiblondeja, jotka käyttää aamuisin kaks tuntia meikkaamiseen, jotta ne vois näyttää kaikki siltä samalta stereotypiseltä vetyperoksidiblondilta. Jeesus. Miten oikeasti jonkun ihmisryhmän sisällä voi olla niin vähän vaihtelua ulkonäön suhteen? Vitun salkkuspedet ja hyppyritukat.

Tai oikeastaan olen huomannut myös sen, että jos on politiikassa oikealle kallellaan, niin siinä vaiheessa katoaa kunnioitus kulttuuria ja taidetta kohtaan. Toisaalta ehkä se johtuu just siitä, että kun siitä ei vittuakaan tajuta, niin sitä ei osata arvostaa. Kyllähän se Lady Gagakin hyvä on ja mielipideasioista ei voi riidellä. Ai ei vai? No vittu voi. Ja ei millään pahalla, mutta ei kaikki mielipiteet ole yhtä arvokkaita, vitun spede. Hanki jotkut pohjatiedot musasta ja tuu sitten huutelee.

Ja mikä vittu siinä rahassa edes kiehtoo? Meikä on tavannut interwebissä ja muualla näitä helvetin laissez faire tyyppisiä ajattelijoita, joiden mielestä millään muulla ei oo väliä kuin sillä, että jokainen saa tienata rauhassa rahaa ja jos joku vitun saastanen narkki tulee mun pihalle, ni ammun haulikolla. Okei, kyllä mäkin rahaa arvostan tiettyyn pisteeseen asti, mutta jotkut ihmiset ei oikeasti tunnu tajuavan sitä, että tietyn pisteen jälkeen (LUE: Bkt:n kasvu ei enää lisää hyvinvointia)se ei luo mitään hyvinvointia, vaikka sitä fyffeä olis enempi. Itse utilitaristina en vaan voi kannattaa mitään höpöhöpö vapauden kasvattamista asioissa, joissa yhteiskunnan kokonaishyöty ei maksimoidu. Hei, se vitun Pareto-tehokkuus on arvovalinta eikä kauhean hyvä sellainen, jos tahtoo hyvän yhteiskunnan rakentaa. Tästä tuli hauska anekdootti mieleen yhdeltä kansantaloustieteen kurssilta, jossa omassa esityksessäni työttömyyden kitkemisessä toin esiin, että talouden tehokkuuden lisäksi pitää ottaa muita asioita huomioon kuten ihmisten hyvinvointi ja onnellisuus. Joku tokaisi tähän tyyliin, että "hyvä pointti, eipä ole tullut ennen mieleen". Siis mitä vittua? Ei ole tullut ennen mieleen? Missä vitun kuplassa te siellä oikein touhuatte? Ihan kuin talous olisi jotenkin irrallinen asia yhteiskunnasta. Ei oo tullut mieleen, voi jeesus.

Ja vittu kokoomusnuoret. Huh. Ei vittu mitä porukkaa. Vitun limasta sakkia, joita ei kiinnosta demokratia vittuakaan. Se nähtiin esimerkiksi hyvin oman ylioppilaskuntani päätöksissä, jossa kokkareiden edustajat (ja taloustieteilijöistä ja tietokonejäbistä koostuva P&D) äänestivät ylioppilaskylän asukasneuvostoon jäbän, joka oli saanut kyseisissä vaaleissa nolla ääntä. Vittu, nolla ääntä. Luuseri ei äänestänyt edes itseään. Ja arvaa montako kertaa tyyppi kävi kokouksissa? Nolla. Vastaehdotushan tälle oli, että oltaisiin äänestetty ne viis seuraavaksi eniten ääniä saaneita sinne asukasneuvostoon, mutta kun jotkut ei pidä demokratiasta, niin ei sitten. Vittu mitä oman edun tavoittelua, mikä koituu kaikkien harmiksi. Oikeesti, imekää persettä. Uusimman Jyväskylän ylioppilaslehdessä (10/2009) sivulla 5 olikin tästä pieni kirjoitus, jos asia ei ole tuttu. Sitten tää vaalirahajuttu ja joiden kokkareiden suhtautuminen asiaan. Joitain ei vaan oikeasti kiinnosta, että meidän pääministeri kavaltaa itselleen veronmaksajien rahoja, mitä vittua? Erään foorumin isokullinen kirjoittaja kommentoikin asiaa seuraavin sanoin: "Eihän se jotain kokoomuksen perusäänestäjää haittaa yhtään, jos lakeja rikotaan, kun se on heille kaikilla mahdollisilla tavoilla arkipäivää muutenkin." Sepä. Käyttäkäämme hänestä vaikka nimimerkkiä Isokulli-Mikke, jotta hänen mahtava slarbansa tulee mainittua. Se, jos jokin, on oleellista.

Tästä aiheesta vois jatkaa kyllä loputtomiin, mutta säästetään vielä toiselle kierrokselle vähän energiaa.

P.S. Kiitokset eräälle taloustieteen opiskelijalle, joka yllytti minua kirjoittamaan tämän tekstin. Hän oli turhautunut kanssaopiskelijoihinsa. Sekä niille kaikille hyville taloustieteilijöille, jotka tajuutte jostain jotain. Ja niille parille kokkareelle, joita kiinnosta muukin kuin oma kermanen perse.

Ekat treffit

On kaksi asiaa, jotka jokaisen pitäisi kysyä ensitreffeillä. Ne menee näin:

1. Nieletkö?
2. Onko sinulla mielenterveysongelmia?

Voitte halutessanne muuttaa kohdan 1. naiskysyjälle sopivaksi ja kohtaan 2. voi lisätä tarkentavan kysymyksen lääkityksestä. Lisää vinkkejä myöhemmin, näillä pärjää aika pitkälle. Näihin tunnelmiin.

Kiire on meidän mantramme

Tiedättekö sen tunteen, kun on hirveesti stressiä ja kiirettä ja sitten tietää, ettei kerkee levätä ja ottaa rennosti moneen päivään, niin silloin tuntuu mahassa sillei jännältä. Nyt tuntuu. Samaan aikaan musta on alkanut tuntumaan siltä, että maailmassa työt ja aikaansaaminen jakautuu aika epätasaisesti. On sellaisia tyyppejä, jotka tekee kaiken homman ja kaiken ylimääräsen ja sitten niitä tyyppejä, jotka tekee sen vähimmäismäärän hommia. Itse tunnen kuuluvani ensiksi mainittuihin. Vähän niinku omassa työ- ja kaveripiirissä hommat menee näin. On pari tyyppiä, jotka tekee ihan sikana hommia ja tappaa ittensä työllä. Sit on niitä, jotka ei tee mitään ylimääräistä ellei käsketä. Sit joskus tulee sellaisia tilanteita, että pitäis saada asioita aikaan, mutta ne kiireiset tyypit ei kerkeä ja ne lusmut ei vaan saa aikaan. No lopulta joku kiireinen tyyppi ottaa itelleen vielä vähän lisää hommia ja on entistää kiireisempi. Noidankehä.

Mua joskus jaksaa ihmetyttää ihmisten saamattomuus. En tiedä, onhan sitä joskus itekin. Mutta noin keskimäärin saan kyllä aika paljon asioita aikaan. Ja olen just semmonen ihminen, että kaikessa pitää olla mukana ja touhuta kaikkea. Ei siinä, keskimäärin mä tykkään kyllä tehdä asioita esim. järjestösektorilla, mutta jossain vaiheessa sitä aina huomaa, että nyt on taas pikkusen liikaa hommia ja joutuu juoksemaan paikasta toiseen kulli maata viistäen. Eiku miten se sanonta meni? No anyway, kiirettä joskus on. Kiire on meidän mantramme ja sillei. Muistan yhden viikon, kun mulla oli kuus kokousta, joissa olin läsnä. Kuus! Ihan kreisii ja siinä välissä kyllä kelaa, että miten tähän taas tultiin.

Meikä on vähän kelannut sillei isommalla mittakaavalla, että miten tähän tultiin. Miks vitussa pitää niin hulluna tehdä ja saada aikaiseksi? ”Koska bruttokansantuote” vastaa kokoomusnuori. ”Koska hyvinvointivaltio” vastaa demarit. Vasurit ei varmaan itekään tiedä. Vihreät ei vastaa mitään, mutta yhtä kiireisiä nekin on. Meikä on sitä mieltä..., että ”meikä” on kyllä siisti sana. Siinä tulee sellanen ”meitshän tietää nää jutut”-fiilis. ”Meitsi” on muuten toinen hieno sana. Niin siis meikähän oli siis sitä mieltä, että länsimaissa tehdään ihan liikaa töitä. Mihin hittoon sitä rahaa muka tarttee edes niin paljon? No okei, mulla ei ole lapsia ja kolmea vaimoa ja koiraa, mutta näin ainakin tässä elämänvaiheessa saa kyllä varsin pienillä summilla ihan ihmeitä aikaan. Siitä oon ainakin varma, että onnellisuutta tai hyvinvointia se ylimääräinen pätäkkä ei juurikaan luo. Tälläkin hetkellä olisin valmis vaihtamaan rahaa vapaa-aikaan ihan hyvillä vaihtosuhteilla. Onko täällä siivous-, tiskaus- ja organisointikykyisiä ihmisiä? Voisin palkata jonku kääpiösiivoojan itelleni. Siellä se tepastelis ja vois rauhassa näppäillä kiveksiään. Niin siihen tulotasoon ja onnellisuuuteen piti kommentoida, että tietyn tulotason jälkeen tulot eivät tutkimustenkaan mukaan näyttele kovinkaan merkittävää roolia ihmisten onnellisuudessa. Niinhän se menee, että raha ei tee onnelliseksis, vaikka rahattomuus tekiskin onnettomaksi.

Joo, näinä post-eskpansiivisen hyvinvointivaltion aikoina (post-sanat <3 ), kun ollaan vielä laman kourisssa on ehkä turha puhua siitä kuinka ihmisten pitäis tehdä vähemmän töitä, kun huoltosuhde on vituilllaan ja systeemi kusee rahotusongelmiin. Ja edelleen, paraskin puhuja, että ihmisten pitäis chillata enempi. Onko ne lusmut sittenkin oikeessa? Tälläkin hetkellä oon tien päällä ja koitan tehdä jotain ”hyödyllistä”, kun ei muuten kerkee. Tuolla nuo etupenkillä höpäjää Big Brotherista, kun toinen kirjoittaa työkseen jotain blogia siihen. Jännät kuviot. Itse dataan takapenkillä, koitan kirjoittaa seminaariraporttiavalmiiks ja kun siihen ei pystynyt enää keskittymään, niin pitää käyttää aika tehokkaasti kirjoittamalla blogia. Ei, ei voi vaan chillaa. Tai toisaalta just tämmösissä tilanteissa sitä mielummin sitten tekee jotain hyödyllistä, kun ei voi kuitenkaan chillata täysillä. Sitten kun on kotona, niin voi hetken näppäillä rauhassa kiveksiään ja sitten nukkua. Täysillä.


P.S. Se on aina mahtavaa, kun joku toivoo samalla kertaa Yötä, Klamydiaa, Mambaa ja Popedaa. Sitä menee pieni DJ hämilleen, kun ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Teki mieli itkeä, mutta kuitenkin vain hymyilin epätoivoisena, kun samaan aikaan Mannerheim tuijotti minua seinällä. Mikkelin Päämajassa on Mannerheimin kuva tanssilattian edustalla. Musta se on jo aika perverssiä. Ei ois Marski ylpee Suomen kansasta, kun se kattelee niitä tuhannen turvat tanssilattialla.

P.P.S. Tänään tuli vikaana hitaana Carole Kingiä. Hieno biisi. Kotiinpäästyäni kuuntelin vähän Nipaa taas vaihteeks. Saa unta.

Tasa-arvo, mitä se on?

Kiirettä on ollut, pahoittelut kaikille faneilleni, ettei ole ollut aikaa kirjoitella. Kummallekin teistä. Kohta on taas työreissuja ja ylimäärästä lorvimisaikaa, niin ehkä sitä taas saa skriivailtua jotain turhaa. Nyt taas jotain poliittisempaa ja yhteiskunnallisempaa pohdintaa väliin.

Sukupuolten välinen tasa-arvo, se on kyllä jännä juttu. Joillekin se tarkoittaa sitä, että kaikki ovat lain edessä tasa-arvoisia. Se käsittääkseni Suomessa toteutuu jo pääosin aika hyvin, joitain poikkeuksia toki on suuntaan ja toiseen. Ainakin käytännön tasolla, jos teoriassa ei. Joillekin tasa-arvo tarkoittaa taas sitä laajemmassa mittakaavassa eli sitä, että syrjivät sosiaaliset rakenteet tulisi poistaa yhteiskunnasta. Ajatuksena tämä on tosi toivottava, mutta käytännön tasolla ei tule koskaan täysin toteutumaan. Mutta mietitääs hieman kuitenkin noita juttuja, koska pohtimallahan sitä maailmaan muutetaan. Katsokaas näin.

Minusta on hieman typerää, että eniten aina epätasa-arvon kohdalla jaksetaan mouhottaa noista miesten ja naisten palkkaeroista. Totta, kyllä niitä on. Vertailuja tehdessä taas joskus otetaan esimerkiksi naisten ja miesten kokonaispalkkaerot, vaikka olennaisinta on se, että kuinka paljon palkkaeroja löytyy samaa työtä tekevillä. Sehän on päivänselvää, että yksityisellä ja julkisella sektorilla ei ole samanlaiset palkat, eikä tule koskaan olemaankaan. Naiset taas tekee hommia enempi julkisella puolella. Miksi näin on, onkin sitten vaikeampi kysymys. Jotkut selittää sitä naisten suuremmalla luontaisella hoivavietillä, jonka takia heitä hakeutuu hoitoalalle enempi sekä koulutussektorille. Tämän pohtiminen on taas yhdentekevää, koska lain puitteissa ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet valita koulutuksensa. Julkisella sektorilla ei myöskään ole palkkaeroja naisten ja miesten välillä, koska palkat määräytyy taulukoiden mukaan sekä niiden korotukset. En tosin tiedä, että aiheuttavatko vanhempainlomat tai naisten jättäytymiset kotiäidiksi muutamaksi vuodeksi vääristymiä noihin palkkoihin erisuuruisten korotusten kautta. Jos näin, niin sellaiset epäkohdat olisi toki korjattava. Ei työkokemus vuosissa kuitenkaan kerro varsinaisesti mitään enää ammattitaidosta tarpeeksi monen vuoden jälkeen, jotta pelkästään se olisi perusteltu syy korotuksille. Asijaan. Palkkaerot yksityisellä sektorilla ovat taas tosiasia. Mistä tämä johtuu? Osittain se johtuu siitä, että naiset pyytävät pienempiä palkkoja työnantajilta. Mistä tämä johtuu? Ehkä siitä, että tiedostetaan, että omat palkat ovat pienempiä, niin joutuu pyytämään pienempää palkkaa (noidankehä!), mutta toisaalta siinä voi myös olla joku röyhkeysgeeni, joka naisilta puuttuu ja miehillä on. Osittain se johtuu siitä, että etenkin nuoret naiset ovat työnantajalle aina riski, koska ne voi pamahtaa paksuks ja alkaa putkauttelemaan mini-ihmisiä. Tämä on todellinen riski työnantajalle, koska osaavan työntekijän korvaaminen ei ole kauhean helppoa ja äitiysloman ajaltakin sitä palkkaa joutuu maksamaan. Tämä on toki sellainen epäkohta, johon voitaisiin puuttua lainsäädännöllä ja myös pitäisi. Sellainen asia, jota palkkaerojen kohdalla ei muisteta kauhean usein mainita on, että miehet tekevät keskimäärin pidempää työviikkoa kuin naiset, mutta ilmeisesti ei päde ainakaan toimihenkilöihin, kuten tästä linkistä näemmä, mutta jos se jossain pätee, niin se on minusta ihan perusteltu syy palkkaeroille. Ja ai niin joo, se naisen euro ei ole 80 senttiä vaan jonkun turhakelehden mukaan 96 senttiä, jos ei vertailla typerästi. Toimihenkilöillä ilmeisesti 90 senttiä, kts. aiempi linkki.

Ja miksi palkkaeroista mouhottaminen on niin typerää? Koska se kertoo jotain mouhottajan luonteenlaadusta, jos raha-asiat on niitä tärkeimpiä epätasa-arvoistavia tekijöitä yhteiskunnassa. Luulisi, että olisi tärkeämpiäkin asioita elämässä. Esimerkiksi vaikka se naisten kokema parisuhdeväkivalta. Tosin naiset ovat myös siinä aktiivisena osapuolena hyvin kunnostautuneet viime vuosina. Miesten kokemuksista vääryyksistä tunnutaan hyvin aina unohtavan esimerkiksi sellainen seikka, että huoltajuuskysymyksissä miehet ovat aina altavastaajina, vaikka paperilla he olisivatkin pätevämpiä vanhempia. Nykyään kaikenmualiman narkkarihorot vie muksut, vaikka isällä menisi asiat paremmin. Toki uskon, että on paljon esim. alkoholisti-isukkeja, joille pulllo on tärkeämpi kuin muksut ja varmaan suhteessa enempi kuin naisia. Se ei silti selitä miksi huoltajuuskiistoissa yhdeksän kymmenestä tapauksesta päätetään äidin hyväksi.

Myös työmarkkinoilla tapahtuu sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää jatkuvasti. Esimerkiksi naisia ei kauhean helpolla palkata vaikka autokauppiakiksi tai kodinkonekauppiaiksi. Ei sillä, kyllä sitä itsekin siihen sortu, että jos on naismyyjä ja ois telkkaria ostamassa, niin on sitä vähän skeptinen, koska jos totta puhutaan, niin on ne akat yleensä aika pihalla noista teknisistä vempeleistä. Sovinistit, high five o/\o. No okei, on sitä kyllä miesmyyjiä kohtaankin skeptinen, mutta etenkin nais. Monilla palvelualoilla taas tunnuttaisiin suosivan nuoria nättejä naisia eikä rumia miehiä. Koska ootte nähneet Makuunin kassalla ruman tytön? Tai kenet tahansa pojan? Palvelualolla nyt muutenkin se ulkonäkö on suht tärkeä, mutta siihen ovat syynä asiakkaat, jotka vaan diggaa sellasista näpsäköistä pimuista ja pojuista.

Sitten esimerkiksi nuorilla miehillä on suurempi syrjäytymis-, alkoholisoitumis ja itsemurhariski kuin nuorilla naisilla. Reilua? Oma vika? Tuohon ”oma vika”-korttiin voi usein vedota, mutta silloin siihen voi vedota kyllä palkkaerojenkin kohdalla. Tosiasiahan on se, että ihan samalla tavalla kuin sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet johtavat palkkaeroihin työmarkkinoilla, niin ne johtavat myös nuorilla miehillä siihen syrjäytymiseen. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret naiset voivat aina pelata ”perustanpa perheen”-kortin, kun nuorilla miehillä on pelata lähinnä se ”tartu pulloon”-kortti. Tästä päästään myös sellaiseen aiheeseen kuin parinmuodostus. Tosiasia on se, että huonosti koulutetulla vähäntuloisella ja syrjäytymisvaarassa olevalla miehellä on aika heikosti kysyntää partnerimarkkinoilla. Naisten kohdalla asia ei ole niin paha, koska huonotuloiset naiset eivät ole menetttäneet arvoaan näillä markkinoilla. Naiset taas priorisoivat menestyviä ja hyvätuloisia miehiä, ihan tutkitusti, näissä naimahommissa. Vähätuloinen nainen voi aina pelata sen ”imasenpa insinööriä”-kortin sekä sen päälle ”unohanpa pillerit”-kortin, jonka kombinaatiosta syntyy ”sormus sormeen ja pullat uuniin”-kortti, jolla voittaa automaattisesti. Okei, toi pillerijuttu oli vähän kyynisesti ajateltu, mutta valitettavasti tiedän pari tapausta.

Tähän välihuomautuksena, että vittu mä käytän paljon talousmaailman termistöä mun tekstissä. Asuukohan mun sisällä joku pieni kokoomusnuori, joka tahtoo tahtoo päästä ulos salkkuineen ja geneerisine kauluspaitoineen?

Myös asevelvollisuus on sellainen asia, jota telaketjufeministit ei kauheasti nosta esille. Tai jos nostavat, niin ovat sitä mieltä, että koko yleinen asevelvollisuus pitäisi lakkauttaa. Tätä tuskin tulee tapahtumaan. Jos tältä osin tahdotaan tasa-arvoa parantaa, niin yleisen asevelvollisuuden pitäisi koskea molempia sukupuolia eikä vain miehiä. Tähän sitten tietty jotkut naiset pelaa ”ei naiset sovellu armeiijaan” tai ”armeija on liian raskas pienille naisille”-kortin, mutta se ei tässä pelissä ole kovin validi, koska ainahan meille munattomille miehillekin on tuo sivarioptio ollut olemassa. Tai siis ei aina, mutta jo jonkun tovin. Yleinen asevelvollisuus liittyy myös noihin palkkaeroihin sillä tavalla, että sen vuoksi miehet aloittavat opiskelunsa keskimäärin vuoden myöhemmin tai ovat keskimäärin sen 8-9 kuukautta pois työelämästä, mikä ei rahassa mitattunakaan ole ihan pieni summa. Se summa kun pitäisi laskea siitä viimeisestä työvuodesta, koska sen 37. työvuoden palkkahan siitä saa saamatta, jos vuoden myöhemmin duunit aloittaaa ja vikaksi työvuodeksi jää 36. työvuosi. Jos puhutaan vaikka akateemisista aloista, niin se viimeinen työvuosi ei ole välttämättä enää kauhean huonopalkkainen. Se 4-10% ero palkoissa toki tasoittaa tuota ajanmyötä, mutta vain yksityisellä puolella. Ehkä se ne äitiyshommelit tosin tasoittaa sitä enempi, mutta jos nyt mä oikein mutuilen, niin julkisella sektorilla työskentelevällä lapsettomalla naisella on mahdollisuus tienata elämänsä aikana 6-12kk vikan vuoden palkka enempi kuin vastaavalla miehellä. ”Lapsi ja synnytys” -korttia naiset myös usein käyttää tuota asevelvollisuutta vastaan, mutta tosiasiassahan nekään eivät ole pakollisuus vaan valinta. Vaikka hormonit siihen ajaisivatkin. Tai siinä vaiheessa, jos siitä tehdään pakollista, niin meikä voi ruveta siitosoriks, hehheh. Toi on muuten sama paska vitsi, jonka jokainen dorka mies heittää, jos puhutaan siitä kuinka miesten mennessä armeijaan naisten pitää sit tehdä lapsia.

Jotta tämäkään kirjoitus ei jäisi ilman niitä paljon puhuttuja kulli- ja pillujuttuja, niin sekin pitää mainita, että naiset pääsee harrasrtamaan seksiä keskimäärin kaks vuotta aikasemmin kuin miehet. Reilua? Ei musta. No ehkä miehet sitten ottaa kiinni siellä toisessa päässä, koska me ei rupsahdeta vaan sillei harmaannutaan charmantisti. Hähä! Niin ja joo, naiset pääsee ikärajallisiin baareihin monesti aikaisemmin sisälle kuin miehet. Plus että niille tarjotaan drinkkejä baareissa. Miehillä on sentään se boonuksena, että meillä on suurempi riski joutua satunnaisen väkivallan kohteeksi. Ja joo, naiset tarttee vähemmän viinaa humaltuakseen, jossa ne säästää ihan sikana rahaa! Ja ruokaakin tarttee vähempi!

Sitten sellainen pointti tuli taas naisten puolelta esille, että niiden on paljon hankalampi päästä musaskeneen vaikuttamaan kuin poikien. Parilta tuttavalta olen kuullut sitä, että nuorempana kiinnostusta oli, mutta rokkijutut oli poikien heiniä eikä tyttöä ihan hevillä \,,/ bändiin päästetty. Jos omalta kohdalta ajattelen, niin tollaset epätasa-arvoset vituttais mua naisena ihan saatanasti enempi kuin se paljonko massia mulle tulee. Onneksi oma epäonnistuminen rokkiuralla johtui sentään ihan omasta itsestäni, niin ei tartte syyttää maailmaa siitä. Oma moka, paras moka. Tähän väliin se helikopteri.

Ehkä enempi noita epäkohtia miesten suunnalta tuon esille, mutta jonkun täytyy. Onhan meillä Henri Laasonen, mutta valitettavasti sen hyvät pointit katoaa niiden huonojen pointtien taakse. Herättelee sentään keskustelua. Tosiasia on kuitenkin se, että yhteiskunta on täynnä rakenteita, jotka syrjii toista sukupuolta. Joistain niistä voi päästä eroon poliittisilla linjauksilla, jotkut taas on niin kulttuurisssa, että niihin ei auta kuin aika, jos sekään. Itse myös lähden siitä, että miehet ja naiset ovat erilaisia pohjimmiltaan eikä kaikkia eroja voi selittää sosiaalisilla konsruktioilla. Suurimman osan ehkä, mutta ei kaikkea. Toisaalta ne sosiaalisest rakennetutkin erot on lähteneet rakentumaan siitä, että eroja on, olikin ne sitten fyysisiä ja biologisia tai mitä tahansa. Mikä mun pointti oli? Tarkotus ei ollut jotenkin ilmaista, että miehillä menis oikeesti huonommin tai toisinpäin. Tasa-arvo vaan on pikkaisen moniulotteisempi juttu kuin jotku saatanan kokoomusfeministien paukuttamat palkkaerot yksityisellä sektorilla, jotka on jokaisen järkevän ihmisen elämän onnellisuuden kannalta kuitenkin sieltä lievimmästä päästä. Ja nekin erot on pienenemään päin, ainakin tämän mukaan. Joten kaikki tsigut, chillatkaa ja nauttikaa elämästä ja oppikaa arvostamaan myös niitä etuja, jotka teidän sukupuolella on. Esim. tissit ja pesä. Miehet (ja naiset) taas vois kiinnittää enemmän huomiota siihen, että miestenkin diskriminointia pidetään esillä.

Onks tää taas sitä post-feminismiä? Mua tuntuu kiinnostavan nää sukupuolijutut aika paljon, melkein yhtä paljon kuin seksi ja sen puute. Ja jos ei tullut selväks, niin musta tasa-arvo on pop, mutta poliittinen korrektius ja tabut perseestä. Huumoria voi heittää vaikka syfiliksestä. Ja etenkin siitä. Peace out.


P.S. Ne jotka ihmettelee blogin nimenvaihdosta, niin tämä klassikkovideo valaisee varmasti asiaa.