On kaksi asiaa, jotka jokaisen pitäisi kysyä ensitreffeillä. Ne menee näin:
1. Nieletkö?
2. Onko sinulla mielenterveysongelmia?
Voitte halutessanne muuttaa kohdan 1. naiskysyjälle sopivaksi ja kohtaan 2. voi lisätä tarkentavan kysymyksen lääkityksestä. Lisää vinkkejä myöhemmin, näillä pärjää aika pitkälle. Näihin tunnelmiin.
torstai 17. syyskuuta 2009
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Kiire on meidän mantramme
Tiedättekö sen tunteen, kun on hirveesti stressiä ja kiirettä ja sitten tietää, ettei kerkee levätä ja ottaa rennosti moneen päivään, niin silloin tuntuu mahassa sillei jännältä. Nyt tuntuu. Samaan aikaan musta on alkanut tuntumaan siltä, että maailmassa työt ja aikaansaaminen jakautuu aika epätasaisesti. On sellaisia tyyppejä, jotka tekee kaiken homman ja kaiken ylimääräsen ja sitten niitä tyyppejä, jotka tekee sen vähimmäismäärän hommia. Itse tunnen kuuluvani ensiksi mainittuihin. Vähän niinku omassa työ- ja kaveripiirissä hommat menee näin. On pari tyyppiä, jotka tekee ihan sikana hommia ja tappaa ittensä työllä. Sit on niitä, jotka ei tee mitään ylimääräistä ellei käsketä. Sit joskus tulee sellaisia tilanteita, että pitäis saada asioita aikaan, mutta ne kiireiset tyypit ei kerkeä ja ne lusmut ei vaan saa aikaan. No lopulta joku kiireinen tyyppi ottaa itelleen vielä vähän lisää hommia ja on entistää kiireisempi. Noidankehä.
Mua joskus jaksaa ihmetyttää ihmisten saamattomuus. En tiedä, onhan sitä joskus itekin. Mutta noin keskimäärin saan kyllä aika paljon asioita aikaan. Ja olen just semmonen ihminen, että kaikessa pitää olla mukana ja touhuta kaikkea. Ei siinä, keskimäärin mä tykkään kyllä tehdä asioita esim. järjestösektorilla, mutta jossain vaiheessa sitä aina huomaa, että nyt on taas pikkusen liikaa hommia ja joutuu juoksemaan paikasta toiseen kulli maata viistäen. Eiku miten se sanonta meni? No anyway, kiirettä joskus on. Kiire on meidän mantramme ja sillei. Muistan yhden viikon, kun mulla oli kuus kokousta, joissa olin läsnä. Kuus! Ihan kreisii ja siinä välissä kyllä kelaa, että miten tähän taas tultiin.
Meikä on vähän kelannut sillei isommalla mittakaavalla, että miten tähän tultiin. Miks vitussa pitää niin hulluna tehdä ja saada aikaiseksi? ”Koska bruttokansantuote” vastaa kokoomusnuori. ”Koska hyvinvointivaltio” vastaa demarit. Vasurit ei varmaan itekään tiedä. Vihreät ei vastaa mitään, mutta yhtä kiireisiä nekin on. Meikä on sitä mieltä..., että ”meikä” on kyllä siisti sana. Siinä tulee sellanen ”meitshän tietää nää jutut”-fiilis. ”Meitsi” on muuten toinen hieno sana. Niin siis meikähän oli siis sitä mieltä, että länsimaissa tehdään ihan liikaa töitä. Mihin hittoon sitä rahaa muka tarttee edes niin paljon? No okei, mulla ei ole lapsia ja kolmea vaimoa ja koiraa, mutta näin ainakin tässä elämänvaiheessa saa kyllä varsin pienillä summilla ihan ihmeitä aikaan. Siitä oon ainakin varma, että onnellisuutta tai hyvinvointia se ylimääräinen pätäkkä ei juurikaan luo. Tälläkin hetkellä olisin valmis vaihtamaan rahaa vapaa-aikaan ihan hyvillä vaihtosuhteilla. Onko täällä siivous-, tiskaus- ja organisointikykyisiä ihmisiä? Voisin palkata jonku kääpiösiivoojan itelleni. Siellä se tepastelis ja vois rauhassa näppäillä kiveksiään. Niin siihen tulotasoon ja onnellisuuuteen piti kommentoida, että tietyn tulotason jälkeen tulot eivät tutkimustenkaan mukaan näyttele kovinkaan merkittävää roolia ihmisten onnellisuudessa. Niinhän se menee, että raha ei tee onnelliseksis, vaikka rahattomuus tekiskin onnettomaksi.
Joo, näinä post-eskpansiivisen hyvinvointivaltion aikoina (post-sanat <3 ), kun ollaan vielä laman kourisssa on ehkä turha puhua siitä kuinka ihmisten pitäis tehdä vähemmän töitä, kun huoltosuhde on vituilllaan ja systeemi kusee rahotusongelmiin. Ja edelleen, paraskin puhuja, että ihmisten pitäis chillata enempi. Onko ne lusmut sittenkin oikeessa? Tälläkin hetkellä oon tien päällä ja koitan tehdä jotain ”hyödyllistä”, kun ei muuten kerkee. Tuolla nuo etupenkillä höpäjää Big Brotherista, kun toinen kirjoittaa työkseen jotain blogia siihen. Jännät kuviot. Itse dataan takapenkillä, koitan kirjoittaa seminaariraporttiavalmiiks ja kun siihen ei pystynyt enää keskittymään, niin pitää käyttää aika tehokkaasti kirjoittamalla blogia. Ei, ei voi vaan chillaa. Tai toisaalta just tämmösissä tilanteissa sitä mielummin sitten tekee jotain hyödyllistä, kun ei voi kuitenkaan chillata täysillä. Sitten kun on kotona, niin voi hetken näppäillä rauhassa kiveksiään ja sitten nukkua. Täysillä.
P.S. Se on aina mahtavaa, kun joku toivoo samalla kertaa Yötä, Klamydiaa, Mambaa ja Popedaa. Sitä menee pieni DJ hämilleen, kun ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Teki mieli itkeä, mutta kuitenkin vain hymyilin epätoivoisena, kun samaan aikaan Mannerheim tuijotti minua seinällä. Mikkelin Päämajassa on Mannerheimin kuva tanssilattian edustalla. Musta se on jo aika perverssiä. Ei ois Marski ylpee Suomen kansasta, kun se kattelee niitä tuhannen turvat tanssilattialla.
P.P.S. Tänään tuli vikaana hitaana Carole Kingiä. Hieno biisi. Kotiinpäästyäni kuuntelin vähän Nipaa taas vaihteeks. Saa unta.
Mua joskus jaksaa ihmetyttää ihmisten saamattomuus. En tiedä, onhan sitä joskus itekin. Mutta noin keskimäärin saan kyllä aika paljon asioita aikaan. Ja olen just semmonen ihminen, että kaikessa pitää olla mukana ja touhuta kaikkea. Ei siinä, keskimäärin mä tykkään kyllä tehdä asioita esim. järjestösektorilla, mutta jossain vaiheessa sitä aina huomaa, että nyt on taas pikkusen liikaa hommia ja joutuu juoksemaan paikasta toiseen kulli maata viistäen. Eiku miten se sanonta meni? No anyway, kiirettä joskus on. Kiire on meidän mantramme ja sillei. Muistan yhden viikon, kun mulla oli kuus kokousta, joissa olin läsnä. Kuus! Ihan kreisii ja siinä välissä kyllä kelaa, että miten tähän taas tultiin.
Meikä on vähän kelannut sillei isommalla mittakaavalla, että miten tähän tultiin. Miks vitussa pitää niin hulluna tehdä ja saada aikaiseksi? ”Koska bruttokansantuote” vastaa kokoomusnuori. ”Koska hyvinvointivaltio” vastaa demarit. Vasurit ei varmaan itekään tiedä. Vihreät ei vastaa mitään, mutta yhtä kiireisiä nekin on. Meikä on sitä mieltä..., että ”meikä” on kyllä siisti sana. Siinä tulee sellanen ”meitshän tietää nää jutut”-fiilis. ”Meitsi” on muuten toinen hieno sana. Niin siis meikähän oli siis sitä mieltä, että länsimaissa tehdään ihan liikaa töitä. Mihin hittoon sitä rahaa muka tarttee edes niin paljon? No okei, mulla ei ole lapsia ja kolmea vaimoa ja koiraa, mutta näin ainakin tässä elämänvaiheessa saa kyllä varsin pienillä summilla ihan ihmeitä aikaan. Siitä oon ainakin varma, että onnellisuutta tai hyvinvointia se ylimääräinen pätäkkä ei juurikaan luo. Tälläkin hetkellä olisin valmis vaihtamaan rahaa vapaa-aikaan ihan hyvillä vaihtosuhteilla. Onko täällä siivous-, tiskaus- ja organisointikykyisiä ihmisiä? Voisin palkata jonku kääpiösiivoojan itelleni. Siellä se tepastelis ja vois rauhassa näppäillä kiveksiään. Niin siihen tulotasoon ja onnellisuuuteen piti kommentoida, että tietyn tulotason jälkeen tulot eivät tutkimustenkaan mukaan näyttele kovinkaan merkittävää roolia ihmisten onnellisuudessa. Niinhän se menee, että raha ei tee onnelliseksis, vaikka rahattomuus tekiskin onnettomaksi.
Joo, näinä post-eskpansiivisen hyvinvointivaltion aikoina (post-sanat <3 ), kun ollaan vielä laman kourisssa on ehkä turha puhua siitä kuinka ihmisten pitäis tehdä vähemmän töitä, kun huoltosuhde on vituilllaan ja systeemi kusee rahotusongelmiin. Ja edelleen, paraskin puhuja, että ihmisten pitäis chillata enempi. Onko ne lusmut sittenkin oikeessa? Tälläkin hetkellä oon tien päällä ja koitan tehdä jotain ”hyödyllistä”, kun ei muuten kerkee. Tuolla nuo etupenkillä höpäjää Big Brotherista, kun toinen kirjoittaa työkseen jotain blogia siihen. Jännät kuviot. Itse dataan takapenkillä, koitan kirjoittaa seminaariraporttiavalmiiks ja kun siihen ei pystynyt enää keskittymään, niin pitää käyttää aika tehokkaasti kirjoittamalla blogia. Ei, ei voi vaan chillaa. Tai toisaalta just tämmösissä tilanteissa sitä mielummin sitten tekee jotain hyödyllistä, kun ei voi kuitenkaan chillata täysillä. Sitten kun on kotona, niin voi hetken näppäillä rauhassa kiveksiään ja sitten nukkua. Täysillä.
P.S. Se on aina mahtavaa, kun joku toivoo samalla kertaa Yötä, Klamydiaa, Mambaa ja Popedaa. Sitä menee pieni DJ hämilleen, kun ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Teki mieli itkeä, mutta kuitenkin vain hymyilin epätoivoisena, kun samaan aikaan Mannerheim tuijotti minua seinällä. Mikkelin Päämajassa on Mannerheimin kuva tanssilattian edustalla. Musta se on jo aika perverssiä. Ei ois Marski ylpee Suomen kansasta, kun se kattelee niitä tuhannen turvat tanssilattialla.
P.P.S. Tänään tuli vikaana hitaana Carole Kingiä. Hieno biisi. Kotiinpäästyäni kuuntelin vähän Nipaa taas vaihteeks. Saa unta.
tiistai 1. syyskuuta 2009
Tasa-arvo, mitä se on?
Kiirettä on ollut, pahoittelut kaikille faneilleni, ettei ole ollut aikaa kirjoitella. Kummallekin teistä. Kohta on taas työreissuja ja ylimäärästä lorvimisaikaa, niin ehkä sitä taas saa skriivailtua jotain turhaa. Nyt taas jotain poliittisempaa ja yhteiskunnallisempaa pohdintaa väliin.
Sukupuolten välinen tasa-arvo, se on kyllä jännä juttu. Joillekin se tarkoittaa sitä, että kaikki ovat lain edessä tasa-arvoisia. Se käsittääkseni Suomessa toteutuu jo pääosin aika hyvin, joitain poikkeuksia toki on suuntaan ja toiseen. Ainakin käytännön tasolla, jos teoriassa ei. Joillekin tasa-arvo tarkoittaa taas sitä laajemmassa mittakaavassa eli sitä, että syrjivät sosiaaliset rakenteet tulisi poistaa yhteiskunnasta. Ajatuksena tämä on tosi toivottava, mutta käytännön tasolla ei tule koskaan täysin toteutumaan. Mutta mietitääs hieman kuitenkin noita juttuja, koska pohtimallahan sitä maailmaan muutetaan. Katsokaas näin.
Minusta on hieman typerää, että eniten aina epätasa-arvon kohdalla jaksetaan mouhottaa noista miesten ja naisten palkkaeroista. Totta, kyllä niitä on. Vertailuja tehdessä taas joskus otetaan esimerkiksi naisten ja miesten kokonaispalkkaerot, vaikka olennaisinta on se, että kuinka paljon palkkaeroja löytyy samaa työtä tekevillä. Sehän on päivänselvää, että yksityisellä ja julkisella sektorilla ei ole samanlaiset palkat, eikä tule koskaan olemaankaan. Naiset taas tekee hommia enempi julkisella puolella. Miksi näin on, onkin sitten vaikeampi kysymys. Jotkut selittää sitä naisten suuremmalla luontaisella hoivavietillä, jonka takia heitä hakeutuu hoitoalalle enempi sekä koulutussektorille. Tämän pohtiminen on taas yhdentekevää, koska lain puitteissa ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet valita koulutuksensa. Julkisella sektorilla ei myöskään ole palkkaeroja naisten ja miesten välillä, koska palkat määräytyy taulukoiden mukaan sekä niiden korotukset. En tosin tiedä, että aiheuttavatko vanhempainlomat tai naisten jättäytymiset kotiäidiksi muutamaksi vuodeksi vääristymiä noihin palkkoihin erisuuruisten korotusten kautta. Jos näin, niin sellaiset epäkohdat olisi toki korjattava. Ei työkokemus vuosissa kuitenkaan kerro varsinaisesti mitään enää ammattitaidosta tarpeeksi monen vuoden jälkeen, jotta pelkästään se olisi perusteltu syy korotuksille. Asijaan. Palkkaerot yksityisellä sektorilla ovat taas tosiasia. Mistä tämä johtuu? Osittain se johtuu siitä, että naiset pyytävät pienempiä palkkoja työnantajilta. Mistä tämä johtuu? Ehkä siitä, että tiedostetaan, että omat palkat ovat pienempiä, niin joutuu pyytämään pienempää palkkaa (noidankehä!), mutta toisaalta siinä voi myös olla joku röyhkeysgeeni, joka naisilta puuttuu ja miehillä on. Osittain se johtuu siitä, että etenkin nuoret naiset ovat työnantajalle aina riski, koska ne voi pamahtaa paksuks ja alkaa putkauttelemaan mini-ihmisiä. Tämä on todellinen riski työnantajalle, koska osaavan työntekijän korvaaminen ei ole kauhean helppoa ja äitiysloman ajaltakin sitä palkkaa joutuu maksamaan. Tämä on toki sellainen epäkohta, johon voitaisiin puuttua lainsäädännöllä ja myös pitäisi. Sellainen asia, jota palkkaerojen kohdalla ei muisteta kauhean usein mainita on, että miehet tekevät keskimäärin pidempää työviikkoa kuin naiset, mutta ilmeisesti ei päde ainakaan toimihenkilöihin, kuten tästä linkistä näemmä, mutta jos se jossain pätee, niin se on minusta ihan perusteltu syy palkkaeroille. Ja ai niin joo, se naisen euro ei ole 80 senttiä vaan jonkun turhakelehden mukaan 96 senttiä, jos ei vertailla typerästi. Toimihenkilöillä ilmeisesti 90 senttiä, kts. aiempi linkki.
Ja miksi palkkaeroista mouhottaminen on niin typerää? Koska se kertoo jotain mouhottajan luonteenlaadusta, jos raha-asiat on niitä tärkeimpiä epätasa-arvoistavia tekijöitä yhteiskunnassa. Luulisi, että olisi tärkeämpiäkin asioita elämässä. Esimerkiksi vaikka se naisten kokema parisuhdeväkivalta. Tosin naiset ovat myös siinä aktiivisena osapuolena hyvin kunnostautuneet viime vuosina. Miesten kokemuksista vääryyksistä tunnutaan hyvin aina unohtavan esimerkiksi sellainen seikka, että huoltajuuskysymyksissä miehet ovat aina altavastaajina, vaikka paperilla he olisivatkin pätevämpiä vanhempia. Nykyään kaikenmualiman narkkarihorot vie muksut, vaikka isällä menisi asiat paremmin. Toki uskon, että on paljon esim. alkoholisti-isukkeja, joille pulllo on tärkeämpi kuin muksut ja varmaan suhteessa enempi kuin naisia. Se ei silti selitä miksi huoltajuuskiistoissa yhdeksän kymmenestä tapauksesta päätetään äidin hyväksi.
Myös työmarkkinoilla tapahtuu sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää jatkuvasti. Esimerkiksi naisia ei kauhean helpolla palkata vaikka autokauppiakiksi tai kodinkonekauppiaiksi. Ei sillä, kyllä sitä itsekin siihen sortu, että jos on naismyyjä ja ois telkkaria ostamassa, niin on sitä vähän skeptinen, koska jos totta puhutaan, niin on ne akat yleensä aika pihalla noista teknisistä vempeleistä. Sovinistit, high five o/\o. No okei, on sitä kyllä miesmyyjiä kohtaankin skeptinen, mutta etenkin nais. Monilla palvelualoilla taas tunnuttaisiin suosivan nuoria nättejä naisia eikä rumia miehiä. Koska ootte nähneet Makuunin kassalla ruman tytön? Tai kenet tahansa pojan? Palvelualolla nyt muutenkin se ulkonäkö on suht tärkeä, mutta siihen ovat syynä asiakkaat, jotka vaan diggaa sellasista näpsäköistä pimuista ja pojuista.
Sitten esimerkiksi nuorilla miehillä on suurempi syrjäytymis-, alkoholisoitumis ja itsemurhariski kuin nuorilla naisilla. Reilua? Oma vika? Tuohon ”oma vika”-korttiin voi usein vedota, mutta silloin siihen voi vedota kyllä palkkaerojenkin kohdalla. Tosiasiahan on se, että ihan samalla tavalla kuin sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet johtavat palkkaeroihin työmarkkinoilla, niin ne johtavat myös nuorilla miehillä siihen syrjäytymiseen. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret naiset voivat aina pelata ”perustanpa perheen”-kortin, kun nuorilla miehillä on pelata lähinnä se ”tartu pulloon”-kortti. Tästä päästään myös sellaiseen aiheeseen kuin parinmuodostus. Tosiasia on se, että huonosti koulutetulla vähäntuloisella ja syrjäytymisvaarassa olevalla miehellä on aika heikosti kysyntää partnerimarkkinoilla. Naisten kohdalla asia ei ole niin paha, koska huonotuloiset naiset eivät ole menetttäneet arvoaan näillä markkinoilla. Naiset taas priorisoivat menestyviä ja hyvätuloisia miehiä, ihan tutkitusti, näissä naimahommissa. Vähätuloinen nainen voi aina pelata sen ”imasenpa insinööriä”-kortin sekä sen päälle ”unohanpa pillerit”-kortin, jonka kombinaatiosta syntyy ”sormus sormeen ja pullat uuniin”-kortti, jolla voittaa automaattisesti. Okei, toi pillerijuttu oli vähän kyynisesti ajateltu, mutta valitettavasti tiedän pari tapausta.
Tähän välihuomautuksena, että vittu mä käytän paljon talousmaailman termistöä mun tekstissä. Asuukohan mun sisällä joku pieni kokoomusnuori, joka tahtoo tahtoo päästä ulos salkkuineen ja geneerisine kauluspaitoineen?
Myös asevelvollisuus on sellainen asia, jota telaketjufeministit ei kauheasti nosta esille. Tai jos nostavat, niin ovat sitä mieltä, että koko yleinen asevelvollisuus pitäisi lakkauttaa. Tätä tuskin tulee tapahtumaan. Jos tältä osin tahdotaan tasa-arvoa parantaa, niin yleisen asevelvollisuuden pitäisi koskea molempia sukupuolia eikä vain miehiä. Tähän sitten tietty jotkut naiset pelaa ”ei naiset sovellu armeiijaan” tai ”armeija on liian raskas pienille naisille”-kortin, mutta se ei tässä pelissä ole kovin validi, koska ainahan meille munattomille miehillekin on tuo sivarioptio ollut olemassa. Tai siis ei aina, mutta jo jonkun tovin. Yleinen asevelvollisuus liittyy myös noihin palkkaeroihin sillä tavalla, että sen vuoksi miehet aloittavat opiskelunsa keskimäärin vuoden myöhemmin tai ovat keskimäärin sen 8-9 kuukautta pois työelämästä, mikä ei rahassa mitattunakaan ole ihan pieni summa. Se summa kun pitäisi laskea siitä viimeisestä työvuodesta, koska sen 37. työvuoden palkkahan siitä saa saamatta, jos vuoden myöhemmin duunit aloittaaa ja vikaksi työvuodeksi jää 36. työvuosi. Jos puhutaan vaikka akateemisista aloista, niin se viimeinen työvuosi ei ole välttämättä enää kauhean huonopalkkainen. Se 4-10% ero palkoissa toki tasoittaa tuota ajanmyötä, mutta vain yksityisellä puolella. Ehkä se ne äitiyshommelit tosin tasoittaa sitä enempi, mutta jos nyt mä oikein mutuilen, niin julkisella sektorilla työskentelevällä lapsettomalla naisella on mahdollisuus tienata elämänsä aikana 6-12kk vikan vuoden palkka enempi kuin vastaavalla miehellä. ”Lapsi ja synnytys” -korttia naiset myös usein käyttää tuota asevelvollisuutta vastaan, mutta tosiasiassahan nekään eivät ole pakollisuus vaan valinta. Vaikka hormonit siihen ajaisivatkin. Tai siinä vaiheessa, jos siitä tehdään pakollista, niin meikä voi ruveta siitosoriks, hehheh. Toi on muuten sama paska vitsi, jonka jokainen dorka mies heittää, jos puhutaan siitä kuinka miesten mennessä armeijaan naisten pitää sit tehdä lapsia.
Jotta tämäkään kirjoitus ei jäisi ilman niitä paljon puhuttuja kulli- ja pillujuttuja, niin sekin pitää mainita, että naiset pääsee harrasrtamaan seksiä keskimäärin kaks vuotta aikasemmin kuin miehet. Reilua? Ei musta. No ehkä miehet sitten ottaa kiinni siellä toisessa päässä, koska me ei rupsahdeta vaan sillei harmaannutaan charmantisti. Hähä! Niin ja joo, naiset pääsee ikärajallisiin baareihin monesti aikaisemmin sisälle kuin miehet. Plus että niille tarjotaan drinkkejä baareissa. Miehillä on sentään se boonuksena, että meillä on suurempi riski joutua satunnaisen väkivallan kohteeksi. Ja joo, naiset tarttee vähemmän viinaa humaltuakseen, jossa ne säästää ihan sikana rahaa! Ja ruokaakin tarttee vähempi!
Sitten sellainen pointti tuli taas naisten puolelta esille, että niiden on paljon hankalampi päästä musaskeneen vaikuttamaan kuin poikien. Parilta tuttavalta olen kuullut sitä, että nuorempana kiinnostusta oli, mutta rokkijutut oli poikien heiniä eikä tyttöä ihan hevillä \,,/ bändiin päästetty. Jos omalta kohdalta ajattelen, niin tollaset epätasa-arvoset vituttais mua naisena ihan saatanasti enempi kuin se paljonko massia mulle tulee. Onneksi oma epäonnistuminen rokkiuralla johtui sentään ihan omasta itsestäni, niin ei tartte syyttää maailmaa siitä. Oma moka, paras moka. Tähän väliin se helikopteri.
Ehkä enempi noita epäkohtia miesten suunnalta tuon esille, mutta jonkun täytyy. Onhan meillä Henri Laasonen, mutta valitettavasti sen hyvät pointit katoaa niiden huonojen pointtien taakse. Herättelee sentään keskustelua. Tosiasia on kuitenkin se, että yhteiskunta on täynnä rakenteita, jotka syrjii toista sukupuolta. Joistain niistä voi päästä eroon poliittisilla linjauksilla, jotkut taas on niin kulttuurisssa, että niihin ei auta kuin aika, jos sekään. Itse myös lähden siitä, että miehet ja naiset ovat erilaisia pohjimmiltaan eikä kaikkia eroja voi selittää sosiaalisilla konsruktioilla. Suurimman osan ehkä, mutta ei kaikkea. Toisaalta ne sosiaalisest rakennetutkin erot on lähteneet rakentumaan siitä, että eroja on, olikin ne sitten fyysisiä ja biologisia tai mitä tahansa. Mikä mun pointti oli? Tarkotus ei ollut jotenkin ilmaista, että miehillä menis oikeesti huonommin tai toisinpäin. Tasa-arvo vaan on pikkaisen moniulotteisempi juttu kuin jotku saatanan kokoomusfeministien paukuttamat palkkaerot yksityisellä sektorilla, jotka on jokaisen järkevän ihmisen elämän onnellisuuden kannalta kuitenkin sieltä lievimmästä päästä. Ja nekin erot on pienenemään päin, ainakin tämän mukaan. Joten kaikki tsigut, chillatkaa ja nauttikaa elämästä ja oppikaa arvostamaan myös niitä etuja, jotka teidän sukupuolella on. Esim. tissit ja pesä. Miehet (ja naiset) taas vois kiinnittää enemmän huomiota siihen, että miestenkin diskriminointia pidetään esillä.
Onks tää taas sitä post-feminismiä? Mua tuntuu kiinnostavan nää sukupuolijutut aika paljon, melkein yhtä paljon kuin seksi ja sen puute. Ja jos ei tullut selväks, niin musta tasa-arvo on pop, mutta poliittinen korrektius ja tabut perseestä. Huumoria voi heittää vaikka syfiliksestä. Ja etenkin siitä. Peace out.
P.S. Ne jotka ihmettelee blogin nimenvaihdosta, niin tämä klassikkovideo valaisee varmasti asiaa.
Sukupuolten välinen tasa-arvo, se on kyllä jännä juttu. Joillekin se tarkoittaa sitä, että kaikki ovat lain edessä tasa-arvoisia. Se käsittääkseni Suomessa toteutuu jo pääosin aika hyvin, joitain poikkeuksia toki on suuntaan ja toiseen. Ainakin käytännön tasolla, jos teoriassa ei. Joillekin tasa-arvo tarkoittaa taas sitä laajemmassa mittakaavassa eli sitä, että syrjivät sosiaaliset rakenteet tulisi poistaa yhteiskunnasta. Ajatuksena tämä on tosi toivottava, mutta käytännön tasolla ei tule koskaan täysin toteutumaan. Mutta mietitääs hieman kuitenkin noita juttuja, koska pohtimallahan sitä maailmaan muutetaan. Katsokaas näin.
Minusta on hieman typerää, että eniten aina epätasa-arvon kohdalla jaksetaan mouhottaa noista miesten ja naisten palkkaeroista. Totta, kyllä niitä on. Vertailuja tehdessä taas joskus otetaan esimerkiksi naisten ja miesten kokonaispalkkaerot, vaikka olennaisinta on se, että kuinka paljon palkkaeroja löytyy samaa työtä tekevillä. Sehän on päivänselvää, että yksityisellä ja julkisella sektorilla ei ole samanlaiset palkat, eikä tule koskaan olemaankaan. Naiset taas tekee hommia enempi julkisella puolella. Miksi näin on, onkin sitten vaikeampi kysymys. Jotkut selittää sitä naisten suuremmalla luontaisella hoivavietillä, jonka takia heitä hakeutuu hoitoalalle enempi sekä koulutussektorille. Tämän pohtiminen on taas yhdentekevää, koska lain puitteissa ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet valita koulutuksensa. Julkisella sektorilla ei myöskään ole palkkaeroja naisten ja miesten välillä, koska palkat määräytyy taulukoiden mukaan sekä niiden korotukset. En tosin tiedä, että aiheuttavatko vanhempainlomat tai naisten jättäytymiset kotiäidiksi muutamaksi vuodeksi vääristymiä noihin palkkoihin erisuuruisten korotusten kautta. Jos näin, niin sellaiset epäkohdat olisi toki korjattava. Ei työkokemus vuosissa kuitenkaan kerro varsinaisesti mitään enää ammattitaidosta tarpeeksi monen vuoden jälkeen, jotta pelkästään se olisi perusteltu syy korotuksille. Asijaan. Palkkaerot yksityisellä sektorilla ovat taas tosiasia. Mistä tämä johtuu? Osittain se johtuu siitä, että naiset pyytävät pienempiä palkkoja työnantajilta. Mistä tämä johtuu? Ehkä siitä, että tiedostetaan, että omat palkat ovat pienempiä, niin joutuu pyytämään pienempää palkkaa (noidankehä!), mutta toisaalta siinä voi myös olla joku röyhkeysgeeni, joka naisilta puuttuu ja miehillä on. Osittain se johtuu siitä, että etenkin nuoret naiset ovat työnantajalle aina riski, koska ne voi pamahtaa paksuks ja alkaa putkauttelemaan mini-ihmisiä. Tämä on todellinen riski työnantajalle, koska osaavan työntekijän korvaaminen ei ole kauhean helppoa ja äitiysloman ajaltakin sitä palkkaa joutuu maksamaan. Tämä on toki sellainen epäkohta, johon voitaisiin puuttua lainsäädännöllä ja myös pitäisi. Sellainen asia, jota palkkaerojen kohdalla ei muisteta kauhean usein mainita on, että miehet tekevät keskimäärin pidempää työviikkoa kuin naiset, mutta ilmeisesti ei päde ainakaan toimihenkilöihin, kuten tästä linkistä näemmä, mutta jos se jossain pätee, niin se on minusta ihan perusteltu syy palkkaeroille. Ja ai niin joo, se naisen euro ei ole 80 senttiä vaan jonkun turhakelehden mukaan 96 senttiä, jos ei vertailla typerästi. Toimihenkilöillä ilmeisesti 90 senttiä, kts. aiempi linkki.
Ja miksi palkkaeroista mouhottaminen on niin typerää? Koska se kertoo jotain mouhottajan luonteenlaadusta, jos raha-asiat on niitä tärkeimpiä epätasa-arvoistavia tekijöitä yhteiskunnassa. Luulisi, että olisi tärkeämpiäkin asioita elämässä. Esimerkiksi vaikka se naisten kokema parisuhdeväkivalta. Tosin naiset ovat myös siinä aktiivisena osapuolena hyvin kunnostautuneet viime vuosina. Miesten kokemuksista vääryyksistä tunnutaan hyvin aina unohtavan esimerkiksi sellainen seikka, että huoltajuuskysymyksissä miehet ovat aina altavastaajina, vaikka paperilla he olisivatkin pätevämpiä vanhempia. Nykyään kaikenmualiman narkkarihorot vie muksut, vaikka isällä menisi asiat paremmin. Toki uskon, että on paljon esim. alkoholisti-isukkeja, joille pulllo on tärkeämpi kuin muksut ja varmaan suhteessa enempi kuin naisia. Se ei silti selitä miksi huoltajuuskiistoissa yhdeksän kymmenestä tapauksesta päätetään äidin hyväksi.
Myös työmarkkinoilla tapahtuu sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää jatkuvasti. Esimerkiksi naisia ei kauhean helpolla palkata vaikka autokauppiakiksi tai kodinkonekauppiaiksi. Ei sillä, kyllä sitä itsekin siihen sortu, että jos on naismyyjä ja ois telkkaria ostamassa, niin on sitä vähän skeptinen, koska jos totta puhutaan, niin on ne akat yleensä aika pihalla noista teknisistä vempeleistä. Sovinistit, high five o/\o. No okei, on sitä kyllä miesmyyjiä kohtaankin skeptinen, mutta etenkin nais. Monilla palvelualoilla taas tunnuttaisiin suosivan nuoria nättejä naisia eikä rumia miehiä. Koska ootte nähneet Makuunin kassalla ruman tytön? Tai kenet tahansa pojan? Palvelualolla nyt muutenkin se ulkonäkö on suht tärkeä, mutta siihen ovat syynä asiakkaat, jotka vaan diggaa sellasista näpsäköistä pimuista ja pojuista.
Sitten esimerkiksi nuorilla miehillä on suurempi syrjäytymis-, alkoholisoitumis ja itsemurhariski kuin nuorilla naisilla. Reilua? Oma vika? Tuohon ”oma vika”-korttiin voi usein vedota, mutta silloin siihen voi vedota kyllä palkkaerojenkin kohdalla. Tosiasiahan on se, että ihan samalla tavalla kuin sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet johtavat palkkaeroihin työmarkkinoilla, niin ne johtavat myös nuorilla miehillä siihen syrjäytymiseen. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret naiset voivat aina pelata ”perustanpa perheen”-kortin, kun nuorilla miehillä on pelata lähinnä se ”tartu pulloon”-kortti. Tästä päästään myös sellaiseen aiheeseen kuin parinmuodostus. Tosiasia on se, että huonosti koulutetulla vähäntuloisella ja syrjäytymisvaarassa olevalla miehellä on aika heikosti kysyntää partnerimarkkinoilla. Naisten kohdalla asia ei ole niin paha, koska huonotuloiset naiset eivät ole menetttäneet arvoaan näillä markkinoilla. Naiset taas priorisoivat menestyviä ja hyvätuloisia miehiä, ihan tutkitusti, näissä naimahommissa. Vähätuloinen nainen voi aina pelata sen ”imasenpa insinööriä”-kortin sekä sen päälle ”unohanpa pillerit”-kortin, jonka kombinaatiosta syntyy ”sormus sormeen ja pullat uuniin”-kortti, jolla voittaa automaattisesti. Okei, toi pillerijuttu oli vähän kyynisesti ajateltu, mutta valitettavasti tiedän pari tapausta.
Tähän välihuomautuksena, että vittu mä käytän paljon talousmaailman termistöä mun tekstissä. Asuukohan mun sisällä joku pieni kokoomusnuori, joka tahtoo tahtoo päästä ulos salkkuineen ja geneerisine kauluspaitoineen?
Myös asevelvollisuus on sellainen asia, jota telaketjufeministit ei kauheasti nosta esille. Tai jos nostavat, niin ovat sitä mieltä, että koko yleinen asevelvollisuus pitäisi lakkauttaa. Tätä tuskin tulee tapahtumaan. Jos tältä osin tahdotaan tasa-arvoa parantaa, niin yleisen asevelvollisuuden pitäisi koskea molempia sukupuolia eikä vain miehiä. Tähän sitten tietty jotkut naiset pelaa ”ei naiset sovellu armeiijaan” tai ”armeija on liian raskas pienille naisille”-kortin, mutta se ei tässä pelissä ole kovin validi, koska ainahan meille munattomille miehillekin on tuo sivarioptio ollut olemassa. Tai siis ei aina, mutta jo jonkun tovin. Yleinen asevelvollisuus liittyy myös noihin palkkaeroihin sillä tavalla, että sen vuoksi miehet aloittavat opiskelunsa keskimäärin vuoden myöhemmin tai ovat keskimäärin sen 8-9 kuukautta pois työelämästä, mikä ei rahassa mitattunakaan ole ihan pieni summa. Se summa kun pitäisi laskea siitä viimeisestä työvuodesta, koska sen 37. työvuoden palkkahan siitä saa saamatta, jos vuoden myöhemmin duunit aloittaaa ja vikaksi työvuodeksi jää 36. työvuosi. Jos puhutaan vaikka akateemisista aloista, niin se viimeinen työvuosi ei ole välttämättä enää kauhean huonopalkkainen. Se 4-10% ero palkoissa toki tasoittaa tuota ajanmyötä, mutta vain yksityisellä puolella. Ehkä se ne äitiyshommelit tosin tasoittaa sitä enempi, mutta jos nyt mä oikein mutuilen, niin julkisella sektorilla työskentelevällä lapsettomalla naisella on mahdollisuus tienata elämänsä aikana 6-12kk vikan vuoden palkka enempi kuin vastaavalla miehellä. ”Lapsi ja synnytys” -korttia naiset myös usein käyttää tuota asevelvollisuutta vastaan, mutta tosiasiassahan nekään eivät ole pakollisuus vaan valinta. Vaikka hormonit siihen ajaisivatkin. Tai siinä vaiheessa, jos siitä tehdään pakollista, niin meikä voi ruveta siitosoriks, hehheh. Toi on muuten sama paska vitsi, jonka jokainen dorka mies heittää, jos puhutaan siitä kuinka miesten mennessä armeijaan naisten pitää sit tehdä lapsia.
Jotta tämäkään kirjoitus ei jäisi ilman niitä paljon puhuttuja kulli- ja pillujuttuja, niin sekin pitää mainita, että naiset pääsee harrasrtamaan seksiä keskimäärin kaks vuotta aikasemmin kuin miehet. Reilua? Ei musta. No ehkä miehet sitten ottaa kiinni siellä toisessa päässä, koska me ei rupsahdeta vaan sillei harmaannutaan charmantisti. Hähä! Niin ja joo, naiset pääsee ikärajallisiin baareihin monesti aikaisemmin sisälle kuin miehet. Plus että niille tarjotaan drinkkejä baareissa. Miehillä on sentään se boonuksena, että meillä on suurempi riski joutua satunnaisen väkivallan kohteeksi. Ja joo, naiset tarttee vähemmän viinaa humaltuakseen, jossa ne säästää ihan sikana rahaa! Ja ruokaakin tarttee vähempi!
Sitten sellainen pointti tuli taas naisten puolelta esille, että niiden on paljon hankalampi päästä musaskeneen vaikuttamaan kuin poikien. Parilta tuttavalta olen kuullut sitä, että nuorempana kiinnostusta oli, mutta rokkijutut oli poikien heiniä eikä tyttöä ihan hevillä \,,/ bändiin päästetty. Jos omalta kohdalta ajattelen, niin tollaset epätasa-arvoset vituttais mua naisena ihan saatanasti enempi kuin se paljonko massia mulle tulee. Onneksi oma epäonnistuminen rokkiuralla johtui sentään ihan omasta itsestäni, niin ei tartte syyttää maailmaa siitä. Oma moka, paras moka. Tähän väliin se helikopteri.
Ehkä enempi noita epäkohtia miesten suunnalta tuon esille, mutta jonkun täytyy. Onhan meillä Henri Laasonen, mutta valitettavasti sen hyvät pointit katoaa niiden huonojen pointtien taakse. Herättelee sentään keskustelua. Tosiasia on kuitenkin se, että yhteiskunta on täynnä rakenteita, jotka syrjii toista sukupuolta. Joistain niistä voi päästä eroon poliittisilla linjauksilla, jotkut taas on niin kulttuurisssa, että niihin ei auta kuin aika, jos sekään. Itse myös lähden siitä, että miehet ja naiset ovat erilaisia pohjimmiltaan eikä kaikkia eroja voi selittää sosiaalisilla konsruktioilla. Suurimman osan ehkä, mutta ei kaikkea. Toisaalta ne sosiaalisest rakennetutkin erot on lähteneet rakentumaan siitä, että eroja on, olikin ne sitten fyysisiä ja biologisia tai mitä tahansa. Mikä mun pointti oli? Tarkotus ei ollut jotenkin ilmaista, että miehillä menis oikeesti huonommin tai toisinpäin. Tasa-arvo vaan on pikkaisen moniulotteisempi juttu kuin jotku saatanan kokoomusfeministien paukuttamat palkkaerot yksityisellä sektorilla, jotka on jokaisen järkevän ihmisen elämän onnellisuuden kannalta kuitenkin sieltä lievimmästä päästä. Ja nekin erot on pienenemään päin, ainakin tämän mukaan. Joten kaikki tsigut, chillatkaa ja nauttikaa elämästä ja oppikaa arvostamaan myös niitä etuja, jotka teidän sukupuolella on. Esim. tissit ja pesä. Miehet (ja naiset) taas vois kiinnittää enemmän huomiota siihen, että miestenkin diskriminointia pidetään esillä.
Onks tää taas sitä post-feminismiä? Mua tuntuu kiinnostavan nää sukupuolijutut aika paljon, melkein yhtä paljon kuin seksi ja sen puute. Ja jos ei tullut selväks, niin musta tasa-arvo on pop, mutta poliittinen korrektius ja tabut perseestä. Huumoria voi heittää vaikka syfiliksestä. Ja etenkin siitä. Peace out.
P.S. Ne jotka ihmettelee blogin nimenvaihdosta, niin tämä klassikkovideo valaisee varmasti asiaa.
tiistai 11. elokuuta 2009
Johdatus DJ:n työfilosofiaan
Hei, olen Tero, olen DJ. Työskentelen yökerhossa DJ:nä, sekä teen satunnaisia huorauskeikkoja ties minne ja viime aikoina on tullut vähän pohdittua, että kuinka idiootteja asiakkaat monesti on ja kuinka niillä ei tunnu olevan minkäänlaista kuvaa siitä miten yökerhossa DJ hommaansa tekee ja miksi se tekee sitä niin kuin tekee. Tämän tekstin muusana on toimineet kaikki ne idiootit, jotka ei vaan tajuu. Kiitos siitä teille. Toivottavasti tämä teksti auttaa jotakuta ymmärtämään.
Ensinnäkin, toiveet on toiveita. Yleensä en sano soittavani, jos en ole siitä suht varma. Joskus erehdyksissään sanoo, että voi soittaa, mutta suunnitelmat muuttuu. Ei, en vittuillessani jätä jonkun toivetta soittamatta, jonka lupaan soittaa. Ongelma on siinä, että jostain syystä todella moni ottaa sen, kun kirjoitan toiveen ylös, että nyt olen käsi raamatulla luvannut soitttaa sen. Ei, en ole. Ja joskus unohtuu. Joskus aika vaan loppuu. Joskus joku piti soittaa, mutta sen aika meni jo ja sitä ei vaan saanut enää kivasti upotettua settiin. Ja jos tulee liikaa samantyylisiä toiveita, niin niitä kaikkia ei vaan pysty soittamaan tai muuten ihmisiä alkaa puuduttamaan.
Toisekseen, miksi ihmeessä ihmiset luulevat, että toiveiden pyytäminen on häirisemistä? Sitähän varten minä siellä olen töissä, että voin ihmisiä palvella. Tämä kuva häiritsemisestä on saattanut tosin syntyä elämäänsä kyllästyneiden DJ:iden asenteesta asiakkaita kohtaan, jotka eivät ole kauhean ystävällisiä asiakkaille. Oli miten oli, niin itse ainakin kyllä pidän ihan toiveiden kuuntelemisesta, koska en ole ajatuksenlukija eikä muuten pysty tekemään kuin valistuneita arvauksia ihmisten ulkonäön perusteella, että mitähän wittua ne tänään tahtoo. Etenkin hiljasina iltoina ja aikoina toiveet on mahti juttu. Alkuillasta ihmisten pitäis toivoa useammin, kun sillon pystyy toteuttamaan melkein minkä tahansa suht järkevän toiveen. Ei, kaikki toiveet eivät ole suht järkeviä.
Kolmanneksi,, ei niitä toiveitakaan missän jonossa soiteta. ”Montako toivetta on välissä?”, no vittu monta, mutta ei sillä väliä, kun joskus voi soittaa vaikka sen just tulleen toiveen heti, jos se sopii settiin. Jos toiveet soitettais järjestyksessä, niin se kuulostaisi aika hirveältä ellei siihen väliin soita jotain muuta. Kelatkaa nyt vaikka jotkut kotibileet, joissa jokainen käy vuorolla lisäämässä sinne sitä Metallicaa, toinen Soundsia ja toinen jonkun 15 minuuttisen progebiisin. Kuinka hyvät bileet tulee? Ei kauhean. Toki sillä on jotain painoarvoa, että on aikaisin toivonut eli painotan aikaisempia toiveita enempi kuin myöhemmin tulleita, kun toiveita toteutan. Ei siinä välissä silti ole valmiiksi määrilteltyä määrää biisejä. Ja ei, en aina tiedä mitä tulee seuraavaksi, mietin ja sopeudun tilanteeseen jatkuvasti.
Ja muistakaa ihmiset, että toiveet eivät missään nimessä ole kaikki yhtä hyviä tai helppoja toteuttaa. Ja ei, meillä ei soiteta Lady Gagaa. Eikä Cheekkiä. Ja ei, ei voi tehdä poikkeusta. Miksi joka helvetin asiakas luulee, että juuri hänen vuokseen on aiheellista tehdä se poikkeus? Ja millä kriteereillä se sitten valitaan, että kuka nyt ois sen poikkeuksen arvonen? Sama pätee muihin ”poikkeuksiin”. Ei, en voi tänäänkään soittaa poikkeuksena mitään 10 minsan slovaria kesken illan. En edes ”tämän kerran”. Ja ei, me ei kuuluteta, että sun kaverilla on synttärit. Jos meillä käy illassa se 200-600 tyyppii, niin todennäköisyys sille, että jollain on synttärit on varsin suuri. En tähän hätään jaska laskea, mutta lähes joka ilta on jollain synttärit. Se ei ole hyvä syy ölistä mikkiin. Polttarit ja muut vois ehkä olla sellaisia poikkeuksia, mutta toisaalta meidän mikissä ei ole pattereitaa, hähää.
”Soita jotain tanssittavaa” sanoi eräs nainen Mikkelissä, kun soi Michael Jackson. Siis mitä vittua? Ymmärrän sen, että jonkun rokkibiisin aikana voidaan sanoa noin, mutta mikä on tansittavampaa kuin Miikkali? Ja vittu, kyllä Slayeriakin voi tanssia. Been there, done that, got the video to prove it. Ja mistä vitusta mitä tiedän mitä sinä osaat tanssia? Jonkun mielestä se on Irinaa, toisen mielestä Lady Gagaa ja jotkut tanssii jotain ihan tosi epätanssittavaakin. ”Soita jotain sellasta menevää, kyllä sä tiedät”, no en vittu tiedä, en osaa lukea ajatuksia. Joskus voi olla ehkä jotain haisua, mitä se on, mutta jotain konkreettista on hyvä sanoa, josta saada kiinni. Ei ole olemassa tanssittavaa musiikkia, on vain tanssivia ihmisiä. Kuulostipas vammaselta.
Ja ei, se ei tee musta paskaa DJ:tä yökerhoon, jos sua just ei satu miellyttämään se musa. Te vammanaamat niitä biisejä toivotte ja mitäs haluatte kuulla semmoista paskaa. Mun duunipaikallkin käy niin monenlaista ihmisryhmää, että väkisinkin jotain vituttaa vähän, kun niitä kaikkia yrittää miellyttää. Pitäisikö edes yrittää? No niin kauan kun ne juo sitä kaljaa ja epäsuorasti maksaa mun palkan, niin joo, tietyissä rajoissa. Ei se olisi mitenkään vaikeaa soittaa jollekin sellaselle indietytölle sopivaa tanssimusaa koko ilta, mutta ei se nyt vaan ole oikein niille, jotka tahtoo kuulla sen Rage Against the Machinen Killing in the Namen. Tai sen Kotiteollisuuden. Sori vaan, niilläkin on oikeus kuulla toiveensa tai lempibändejään. Oishan se toisaalta kiva, jos vois kieltää oikeuden toiveisiin joltain ihmissryhmältä, mutta se on enemmän mun pomojen homma tehdä ne linjaukset, ei mun.
”Mun mielestä DJ:n tehtävä on kouluttaa ihmisiä musiikillisesti” on joskus kuultu. Mä sanoisin, että se on enemmänkin mun pomojen tehtävä määrittää mikä se mun työnkuva on. Ei se toki sitä tarkota, että mä täysillä huoraisin siten, miten pomo käskee, mutta ei se tosiaan mun homma ole siellä soitella mitään hämäriä omia lemppareita ja pätee joillain biiseillään, joita ihmiset ei tiedä ja huutaa sieltä kopista, että ”oppikaa”. Lähinnä sitä kaavaa on vaan pakko rikkoa, että pysyy järjissään ja työ miellekkäänä, ei niinkään yleisön takia.
”Mä en ollu vielä täällä kun se soi” ei ole hyvä syy soittaa jotain biisiä uudelleen. Ei ole myöskään ”olin tupakilla kun se tuli”. Ei, en soita samaa biisiä enää illan aikana, samaa orkesteria voin. ”Laita nyt jotain, joka saa ihmiset tanssimaan” heittoon tekisi mieli aina vastata korrektisti, että ”ime persettä horo, äläkä neuvoa mua mun duunissa, sulla ei oo kompetenssia siihen”. Ja ei kaikki ei tuu tanssilattialle sillon, kun mä soitan sen sun paskan toivebiisis, joka ei todistetusti toimi niin hyvin kuin joku parempi bilebiisi. Ja ei, se että tanssilattia on tyhjä tai hiljanen, ei tarkota, että teen työni huonosti. Ei DJ:n ainoa tehtävä ole maksimoida tanssilattialla olevien ihmisten määrä. On myös ihmisiä, jotka tykkää istua ja juoda kaljaa, mutta nekin arvostaa, jos niille soittaa vaikka sen Alice In Chainsin Wouldin. Myös eri ihmiset tykkää tanssia eri juttuja ja sitten osa tyyleistä nyt vaan on semmosia, että ne ei vetoa kaikkiin ja sitten on hiljasempaa lattialla. Ei se tarkota, etteikö niitä pitäis silti vetää.
Ja eikö ihmiset oikeesti kato kelloa baarissa koskaan ikinä? Jotenkin kaikilta on ihan ajantaju kadoksissa ja ihmiset tulee vikan hitaan aikaan toivomaan vaikka mitä ja ihmettelee, kun ei ole aikaa. On sitä naisillakin se puhelin siellä laukussa, josta voi tsekata. En mä ite ainakaan muista, että ois jotenkin hullun yllätyksenä tullut, että pilkku tulee kohta. Aina se tulee samaan aikaan.
Ja ei, suomipop ei ole genre. Kuka vittu edes keksi sen, että paskaa suomalaista rock- ja iskelmämusiikkia aletaan kutsumaan suomipopiksi? Oliko se se radiokanava vai ne kokoelmalevyt? Ehkä se kanava.
Kylläpäs helpotti. Kaikesta avautumisesta huolimatta keskimäärin asiakkaat ovat kyllä ihan mukavia. Terkkuja kaikille kivojlle asiakkaille.
Ensinnäkin, toiveet on toiveita. Yleensä en sano soittavani, jos en ole siitä suht varma. Joskus erehdyksissään sanoo, että voi soittaa, mutta suunnitelmat muuttuu. Ei, en vittuillessani jätä jonkun toivetta soittamatta, jonka lupaan soittaa. Ongelma on siinä, että jostain syystä todella moni ottaa sen, kun kirjoitan toiveen ylös, että nyt olen käsi raamatulla luvannut soitttaa sen. Ei, en ole. Ja joskus unohtuu. Joskus aika vaan loppuu. Joskus joku piti soittaa, mutta sen aika meni jo ja sitä ei vaan saanut enää kivasti upotettua settiin. Ja jos tulee liikaa samantyylisiä toiveita, niin niitä kaikkia ei vaan pysty soittamaan tai muuten ihmisiä alkaa puuduttamaan.
Toisekseen, miksi ihmeessä ihmiset luulevat, että toiveiden pyytäminen on häirisemistä? Sitähän varten minä siellä olen töissä, että voin ihmisiä palvella. Tämä kuva häiritsemisestä on saattanut tosin syntyä elämäänsä kyllästyneiden DJ:iden asenteesta asiakkaita kohtaan, jotka eivät ole kauhean ystävällisiä asiakkaille. Oli miten oli, niin itse ainakin kyllä pidän ihan toiveiden kuuntelemisesta, koska en ole ajatuksenlukija eikä muuten pysty tekemään kuin valistuneita arvauksia ihmisten ulkonäön perusteella, että mitähän wittua ne tänään tahtoo. Etenkin hiljasina iltoina ja aikoina toiveet on mahti juttu. Alkuillasta ihmisten pitäis toivoa useammin, kun sillon pystyy toteuttamaan melkein minkä tahansa suht järkevän toiveen. Ei, kaikki toiveet eivät ole suht järkeviä.
Kolmanneksi,, ei niitä toiveitakaan missän jonossa soiteta. ”Montako toivetta on välissä?”, no vittu monta, mutta ei sillä väliä, kun joskus voi soittaa vaikka sen just tulleen toiveen heti, jos se sopii settiin. Jos toiveet soitettais järjestyksessä, niin se kuulostaisi aika hirveältä ellei siihen väliin soita jotain muuta. Kelatkaa nyt vaikka jotkut kotibileet, joissa jokainen käy vuorolla lisäämässä sinne sitä Metallicaa, toinen Soundsia ja toinen jonkun 15 minuuttisen progebiisin. Kuinka hyvät bileet tulee? Ei kauhean. Toki sillä on jotain painoarvoa, että on aikaisin toivonut eli painotan aikaisempia toiveita enempi kuin myöhemmin tulleita, kun toiveita toteutan. Ei siinä välissä silti ole valmiiksi määrilteltyä määrää biisejä. Ja ei, en aina tiedä mitä tulee seuraavaksi, mietin ja sopeudun tilanteeseen jatkuvasti.
Ja muistakaa ihmiset, että toiveet eivät missään nimessä ole kaikki yhtä hyviä tai helppoja toteuttaa. Ja ei, meillä ei soiteta Lady Gagaa. Eikä Cheekkiä. Ja ei, ei voi tehdä poikkeusta. Miksi joka helvetin asiakas luulee, että juuri hänen vuokseen on aiheellista tehdä se poikkeus? Ja millä kriteereillä se sitten valitaan, että kuka nyt ois sen poikkeuksen arvonen? Sama pätee muihin ”poikkeuksiin”. Ei, en voi tänäänkään soittaa poikkeuksena mitään 10 minsan slovaria kesken illan. En edes ”tämän kerran”. Ja ei, me ei kuuluteta, että sun kaverilla on synttärit. Jos meillä käy illassa se 200-600 tyyppii, niin todennäköisyys sille, että jollain on synttärit on varsin suuri. En tähän hätään jaska laskea, mutta lähes joka ilta on jollain synttärit. Se ei ole hyvä syy ölistä mikkiin. Polttarit ja muut vois ehkä olla sellaisia poikkeuksia, mutta toisaalta meidän mikissä ei ole pattereitaa, hähää.
”Soita jotain tanssittavaa” sanoi eräs nainen Mikkelissä, kun soi Michael Jackson. Siis mitä vittua? Ymmärrän sen, että jonkun rokkibiisin aikana voidaan sanoa noin, mutta mikä on tansittavampaa kuin Miikkali? Ja vittu, kyllä Slayeriakin voi tanssia. Been there, done that, got the video to prove it. Ja mistä vitusta mitä tiedän mitä sinä osaat tanssia? Jonkun mielestä se on Irinaa, toisen mielestä Lady Gagaa ja jotkut tanssii jotain ihan tosi epätanssittavaakin. ”Soita jotain sellasta menevää, kyllä sä tiedät”, no en vittu tiedä, en osaa lukea ajatuksia. Joskus voi olla ehkä jotain haisua, mitä se on, mutta jotain konkreettista on hyvä sanoa, josta saada kiinni. Ei ole olemassa tanssittavaa musiikkia, on vain tanssivia ihmisiä. Kuulostipas vammaselta.
Ja ei, se ei tee musta paskaa DJ:tä yökerhoon, jos sua just ei satu miellyttämään se musa. Te vammanaamat niitä biisejä toivotte ja mitäs haluatte kuulla semmoista paskaa. Mun duunipaikallkin käy niin monenlaista ihmisryhmää, että väkisinkin jotain vituttaa vähän, kun niitä kaikkia yrittää miellyttää. Pitäisikö edes yrittää? No niin kauan kun ne juo sitä kaljaa ja epäsuorasti maksaa mun palkan, niin joo, tietyissä rajoissa. Ei se olisi mitenkään vaikeaa soittaa jollekin sellaselle indietytölle sopivaa tanssimusaa koko ilta, mutta ei se nyt vaan ole oikein niille, jotka tahtoo kuulla sen Rage Against the Machinen Killing in the Namen. Tai sen Kotiteollisuuden. Sori vaan, niilläkin on oikeus kuulla toiveensa tai lempibändejään. Oishan se toisaalta kiva, jos vois kieltää oikeuden toiveisiin joltain ihmissryhmältä, mutta se on enemmän mun pomojen homma tehdä ne linjaukset, ei mun.
”Mun mielestä DJ:n tehtävä on kouluttaa ihmisiä musiikillisesti” on joskus kuultu. Mä sanoisin, että se on enemmänkin mun pomojen tehtävä määrittää mikä se mun työnkuva on. Ei se toki sitä tarkota, että mä täysillä huoraisin siten, miten pomo käskee, mutta ei se tosiaan mun homma ole siellä soitella mitään hämäriä omia lemppareita ja pätee joillain biiseillään, joita ihmiset ei tiedä ja huutaa sieltä kopista, että ”oppikaa”. Lähinnä sitä kaavaa on vaan pakko rikkoa, että pysyy järjissään ja työ miellekkäänä, ei niinkään yleisön takia.
”Mä en ollu vielä täällä kun se soi” ei ole hyvä syy soittaa jotain biisiä uudelleen. Ei ole myöskään ”olin tupakilla kun se tuli”. Ei, en soita samaa biisiä enää illan aikana, samaa orkesteria voin. ”Laita nyt jotain, joka saa ihmiset tanssimaan” heittoon tekisi mieli aina vastata korrektisti, että ”ime persettä horo, äläkä neuvoa mua mun duunissa, sulla ei oo kompetenssia siihen”. Ja ei kaikki ei tuu tanssilattialle sillon, kun mä soitan sen sun paskan toivebiisis, joka ei todistetusti toimi niin hyvin kuin joku parempi bilebiisi. Ja ei, se että tanssilattia on tyhjä tai hiljanen, ei tarkota, että teen työni huonosti. Ei DJ:n ainoa tehtävä ole maksimoida tanssilattialla olevien ihmisten määrä. On myös ihmisiä, jotka tykkää istua ja juoda kaljaa, mutta nekin arvostaa, jos niille soittaa vaikka sen Alice In Chainsin Wouldin. Myös eri ihmiset tykkää tanssia eri juttuja ja sitten osa tyyleistä nyt vaan on semmosia, että ne ei vetoa kaikkiin ja sitten on hiljasempaa lattialla. Ei se tarkota, etteikö niitä pitäis silti vetää.
Ja eikö ihmiset oikeesti kato kelloa baarissa koskaan ikinä? Jotenkin kaikilta on ihan ajantaju kadoksissa ja ihmiset tulee vikan hitaan aikaan toivomaan vaikka mitä ja ihmettelee, kun ei ole aikaa. On sitä naisillakin se puhelin siellä laukussa, josta voi tsekata. En mä ite ainakaan muista, että ois jotenkin hullun yllätyksenä tullut, että pilkku tulee kohta. Aina se tulee samaan aikaan.
Ja ei, suomipop ei ole genre. Kuka vittu edes keksi sen, että paskaa suomalaista rock- ja iskelmämusiikkia aletaan kutsumaan suomipopiksi? Oliko se se radiokanava vai ne kokoelmalevyt? Ehkä se kanava.
Kylläpäs helpotti. Kaikesta avautumisesta huolimatta keskimäärin asiakkaat ovat kyllä ihan mukavia. Terkkuja kaikille kivojlle asiakkaille.
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
Terppeli, valtakunnan kansleri
VAROITUS! Tämä blogikirjoitus ei sisällä kulli- ja pillujuttuja vaan tylsää asiaa!
Meitsissä on vähän sellaista yhteiskuntakriitikon vikaakin, niin joskus yhelle foorumille kirjottelin tämmöisen listan asioista, jotka Suomessa on vikana ja miten ne korjataan. Se menee näin:
Pakkoruotsi pois peruskouluista, lukioista ja muista toisen asteen laitoksista, tilalle pakollinen B-kieli eli sama oppimääärä kuin ruotsia, mutta kieli vapaasti valittavissa.
Asuntolainojen verovähennysoikeus helvettiin. Tämä on lähinnä suoraa tulonsiirtoa valtiolta rakennus- ja kiinteistöeollisuudelle sekä tekee omistusasumisesta haluttavampaa vuokra-asumisen kustannuksella. Hyöty verovähennyksen saajalle on siis marginaalinen, kun asuntojen hinnat nousevat tämän seurauksena. Lisää tietoa täältä ja täältä.
Asumistuki pienemmäksi kuin pienimmät vuokrat ja vastaava määrä rahaa sitten niihin muihin tukiin. Jos asumistuki on suurempi kuin halvimmat vuokrat, se pistää ihmiset suosimaan kalliimpia asuntoja ja nostaa vuokrien hintoja. Käytännössä se myös tämä on tulonsiirtoa valtiolta vuokranantajille. Käytännössä taitaa olla lähinnä ongelma opiskelija-asuntojen kohdalla, koska tuskin taitaa muissa kohteissa asumistuki ylittää vuokran määrää.
Alkoholiverotusta muutettava siihen suuntaan, että ravintoloissa hinnat laskevat lähemmäksi kauppojen hintoja. Lisää työllisyyttä ja vähentää perstuntumani mukaan alkoholin negatiivisiä lieveilmiöitä, jos ihmiset juovat baarissa eivätkä kotona. Vain 13% Suomen alkoholista käytetään (lähde: Hepe) ravintoloissa, joten ongelmia aiheuttavat ihan muut setit kuin se ravintolaviuna.
Tekijänoikeuslainsäädäntöä höllemmäksi voittoa tavoittelemattomille toimijoille. Jos tarkoitus ei ole tehdä rahaa, niin ei kaiken pitäisi olla niin vaikeaa ja kallista. Taiteen hyvinvointivaikutukset maksimiin, ei minimiin.
Siviilipalvelus 10 kuukauden pituuteen. Edelleen kohtuuttoman pitkä verratttuna lyhimpään aseelliseen palvelukseen.
Eläinsuojelulainsäädäntöä tiukemmaksi. Joskin tässä on ongelmana esim. tuontilihan lisääntyminen, joten tämä olisi toki hyvä tehdä EU-tasolla, ellei jopa YK-tasolla, jos mahdollista. Turkistarhaus voitaisiin lopettaa EU-alueella hiljalleen sekä kieltää niiden tuonti.
Maataloustukia vähennettävä. Omavaraisuus on mennyt jo ajat sitten, näin pohjoisessa maanviljely on monesti epäekologisempaa kuin saman ruuan roudaaminen vähän kauempaa. EU:n tasolla voitaisiin miettiä EU:n ulkopuolisen tuonnin vapauttamista, se olisi parempaa kehitysapua kuin kehitysapu.
Kasvukeskuksien kaavoituspäätösten pitäisi tukea enemmän kevyttä liikennettä sekä julkista liikennettä, yksityisautoilun ehdoilla kaavoitusten tekeminen on lyhytnäköistä. Julkista liikennettä olisi myös syytä tukea enemmän julkisista varoista kuin nykyään.
Bordellit eli ns. ilotalot laillisiksi, joko valtion omistukseen tai niiden tiukkaan valvontaa. Tietääkseni missään liberaalissa yhteiskunnassa prostituutiota ja sen lieveilmiöitä ei ole onnistuttu kitkemään. Hollannissa homma otettu valvontaa, olot parantuneet ja lieveilmiöt vähentyneet. Ihmiskauppakin vähenisi, jos laittomat markkinat ajettaisiin tällä tavalla ahtaalle. Oli mitä tahansa mieltä itse ilmiöstä, niin sen negatiivisia lieveilmiöitä ei ole mahdollista kitkeä lainsäädöntöä kiristämällä ellei nyt mennä ihan totalitarismin tasolle, siksi on syytä minimoida haitat.
Huumausainelainsäädäntöä höllennettävä joiltain osin. Esimerkiksi kannabiksen kotikasvattamisen kitkeminen lähinnä lisää vain järjestäytyneen rikollisuuden menestystä huumebisneksessä. Kannabiksen kotikasvatus ja pienien määrien hallussapito dekriminalisoitava, myynti edelleen olisi kiellettyä. Ei lisäisi olennaisesti käyttöä massojen keskuudessa, mutta säästäisi poliisin resursseja tärkeämpiin kohteisiin.
Alkoholi- ja anniskelulainsäädönnön höllentäminen. Liian tiukat alkoholilainsäädäntö lähinnä ajaa yrittäjät ahtaalle, mutta ei vähennä oleellisesti alkoholista johtuvia negatiivisia lieveilmiöitä. Anniskelualue konseptina voitaisiin poistaa vaikka laista, tilalle take away -kaljat, tiskillä papereiden kysely ja rankat sanktiot anniskellun alkoholin luovuttamisesta alaikäisen käsiin. Ei sillä, että se nyt siltikään maailman vakavin rikos olisi, jos joku teini saisikin bisseä valvotuissa olosuhteissa. Mikään ei viittaa siihen, että Suomessa vallitseva alkoholilainsäädäntö olisi onnistunut vähentämään alkoholin nauttimista, melkeinpä päinvastoin.
HEVI-tuotteet ALV-vapaaksi. Ei, Manowarin levyjä ei sais yhtään halvemmalla edelleenkään, mutta hedelmiä ja vihanneksia saisi. Lisää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia, kun syövät hevi-tuotteita. Myös haittaveroa sipseille yms. voisi harkita, mutta rajan vetämisen kanssa tulee ongelmia.
Lukioiden opinto-ohjausta on tehostettava. Säästää resursseja, jos se oma ala löytyy heti eikä tarvitse käydä heittämässä välivuotta AMKissa tai yliopistossa ja sitten vasta vaihtaa oikealle alalle. Itsehän tein homman pyörimällä pari vuotta yliopistolla ennen kuin oma ala löytyi.
Raskaudesta ja äitiyslomasta aiheutuvat kulut jaettavaksi sekä äidin, että isäntyönantajien kesken. Nykyinen tilanne johtaa nuorten naisten syrjintään työmarkkinoilla. Jos ns. suorat kulut olisi tasattu, niin iso syrjinnän syistä olisi poissa. Yksinhuoltajien tapauksessa valtio hoitaisi toisen puolikkaan.
Porrattaiset tulorajat ja tukimäärät helvettiin ja lineaariset tilalle. Aiheuttaa tuloloukkuja eikä summien laskeminen jollain kivalla lineaarisella kaavalla ole temppu eikä mikään. Myös ns. kansalaispalkkaa eli negatiivista tuloveroa voitaisiin harkita nykyisen tukiviidakon tilalle, mutta toisaalta en tiedä kannattaa Suomen olla pilottina tässä projektissa, koska sen kaikkia vaikutuksia ei voida ennustaa.
Ylen rahoitus hoidettavaksi suoraan valtion budjetista. TV-lupakäytäntö on auttavasti vanhentunut eikä ehdotettu Ylen mediamaksukaan tunnu oikein loppuun asti pohditulta vaan jonkinlainen paska kompromissi, vaikka ehkä ihan snadisti fiksumpi, mitä nykyinen käytäntö.
Julkisille paikoille enemmän eri kierrätyskippoja niin kuin Saksassa. Kätevästi ovat värikoodattuja, joten idioottikin tietää mitä pitää heittää mihinkin kippoon. Myös muovin kierrätys pitäisi ottaa käyttöön. Käsittäkseni Ruotsissa homma pelittää.
Pienyrityksille ja yksityisyrittäjille työvoiman palkkaaminen edullisemmaksi. Esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen on nykyään todella suuri kynnys, että siihen ei kauhean helpolla ryhdytä. Myös muut pienyrityksiä tukevat toimenpiteet on jees, en nyt vain keksi tähän hätään muuta. Veroetuja ja muita.
Suomen kansallislauluksi Pulpin Disco 2000.
Näin. Kuka äänestäisi? Harmi, etten ole ehdolla mihinkään ja yleensäkin pidän parlamentaarista politiikkaa selkäänpuukottavien keplotteluhomojen hommana, mitä itse olen sitä pienessä mittakaavassa kokenut. Ideoita ja ajatuksia minulla toki on yhteiskunnan kehittämiseksi, mutta ehkä mä rupean sitten mielummin mielummin sellaseks kauluspaitatyypiks jonnekin ministeriöön, jossa väkerrän dokumentteja päättäjille. Pitäis vielä löytää joku siisti kauluspaita, jossa on jonkun hyvän bändin logo...
Meitsissä on vähän sellaista yhteiskuntakriitikon vikaakin, niin joskus yhelle foorumille kirjottelin tämmöisen listan asioista, jotka Suomessa on vikana ja miten ne korjataan. Se menee näin:
Pakkoruotsi pois peruskouluista, lukioista ja muista toisen asteen laitoksista, tilalle pakollinen B-kieli eli sama oppimääärä kuin ruotsia, mutta kieli vapaasti valittavissa.
Asuntolainojen verovähennysoikeus helvettiin. Tämä on lähinnä suoraa tulonsiirtoa valtiolta rakennus- ja kiinteistöeollisuudelle sekä tekee omistusasumisesta haluttavampaa vuokra-asumisen kustannuksella. Hyöty verovähennyksen saajalle on siis marginaalinen, kun asuntojen hinnat nousevat tämän seurauksena. Lisää tietoa täältä ja täältä.
Asumistuki pienemmäksi kuin pienimmät vuokrat ja vastaava määrä rahaa sitten niihin muihin tukiin. Jos asumistuki on suurempi kuin halvimmat vuokrat, se pistää ihmiset suosimaan kalliimpia asuntoja ja nostaa vuokrien hintoja. Käytännössä se myös tämä on tulonsiirtoa valtiolta vuokranantajille. Käytännössä taitaa olla lähinnä ongelma opiskelija-asuntojen kohdalla, koska tuskin taitaa muissa kohteissa asumistuki ylittää vuokran määrää.
Alkoholiverotusta muutettava siihen suuntaan, että ravintoloissa hinnat laskevat lähemmäksi kauppojen hintoja. Lisää työllisyyttä ja vähentää perstuntumani mukaan alkoholin negatiivisiä lieveilmiöitä, jos ihmiset juovat baarissa eivätkä kotona. Vain 13% Suomen alkoholista käytetään (lähde: Hepe) ravintoloissa, joten ongelmia aiheuttavat ihan muut setit kuin se ravintolaviuna.
Tekijänoikeuslainsäädäntöä höllemmäksi voittoa tavoittelemattomille toimijoille. Jos tarkoitus ei ole tehdä rahaa, niin ei kaiken pitäisi olla niin vaikeaa ja kallista. Taiteen hyvinvointivaikutukset maksimiin, ei minimiin.
Siviilipalvelus 10 kuukauden pituuteen. Edelleen kohtuuttoman pitkä verratttuna lyhimpään aseelliseen palvelukseen.
Eläinsuojelulainsäädäntöä tiukemmaksi. Joskin tässä on ongelmana esim. tuontilihan lisääntyminen, joten tämä olisi toki hyvä tehdä EU-tasolla, ellei jopa YK-tasolla, jos mahdollista. Turkistarhaus voitaisiin lopettaa EU-alueella hiljalleen sekä kieltää niiden tuonti.
Maataloustukia vähennettävä. Omavaraisuus on mennyt jo ajat sitten, näin pohjoisessa maanviljely on monesti epäekologisempaa kuin saman ruuan roudaaminen vähän kauempaa. EU:n tasolla voitaisiin miettiä EU:n ulkopuolisen tuonnin vapauttamista, se olisi parempaa kehitysapua kuin kehitysapu.
Kasvukeskuksien kaavoituspäätösten pitäisi tukea enemmän kevyttä liikennettä sekä julkista liikennettä, yksityisautoilun ehdoilla kaavoitusten tekeminen on lyhytnäköistä. Julkista liikennettä olisi myös syytä tukea enemmän julkisista varoista kuin nykyään.
Bordellit eli ns. ilotalot laillisiksi, joko valtion omistukseen tai niiden tiukkaan valvontaa. Tietääkseni missään liberaalissa yhteiskunnassa prostituutiota ja sen lieveilmiöitä ei ole onnistuttu kitkemään. Hollannissa homma otettu valvontaa, olot parantuneet ja lieveilmiöt vähentyneet. Ihmiskauppakin vähenisi, jos laittomat markkinat ajettaisiin tällä tavalla ahtaalle. Oli mitä tahansa mieltä itse ilmiöstä, niin sen negatiivisia lieveilmiöitä ei ole mahdollista kitkeä lainsäädöntöä kiristämällä ellei nyt mennä ihan totalitarismin tasolle, siksi on syytä minimoida haitat.
Huumausainelainsäädäntöä höllennettävä joiltain osin. Esimerkiksi kannabiksen kotikasvattamisen kitkeminen lähinnä lisää vain järjestäytyneen rikollisuuden menestystä huumebisneksessä. Kannabiksen kotikasvatus ja pienien määrien hallussapito dekriminalisoitava, myynti edelleen olisi kiellettyä. Ei lisäisi olennaisesti käyttöä massojen keskuudessa, mutta säästäisi poliisin resursseja tärkeämpiin kohteisiin.
Alkoholi- ja anniskelulainsäädönnön höllentäminen. Liian tiukat alkoholilainsäädäntö lähinnä ajaa yrittäjät ahtaalle, mutta ei vähennä oleellisesti alkoholista johtuvia negatiivisia lieveilmiöitä. Anniskelualue konseptina voitaisiin poistaa vaikka laista, tilalle take away -kaljat, tiskillä papereiden kysely ja rankat sanktiot anniskellun alkoholin luovuttamisesta alaikäisen käsiin. Ei sillä, että se nyt siltikään maailman vakavin rikos olisi, jos joku teini saisikin bisseä valvotuissa olosuhteissa. Mikään ei viittaa siihen, että Suomessa vallitseva alkoholilainsäädäntö olisi onnistunut vähentämään alkoholin nauttimista, melkeinpä päinvastoin.
HEVI-tuotteet ALV-vapaaksi. Ei, Manowarin levyjä ei sais yhtään halvemmalla edelleenkään, mutta hedelmiä ja vihanneksia saisi. Lisää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia, kun syövät hevi-tuotteita. Myös haittaveroa sipseille yms. voisi harkita, mutta rajan vetämisen kanssa tulee ongelmia.
Lukioiden opinto-ohjausta on tehostettava. Säästää resursseja, jos se oma ala löytyy heti eikä tarvitse käydä heittämässä välivuotta AMKissa tai yliopistossa ja sitten vasta vaihtaa oikealle alalle. Itsehän tein homman pyörimällä pari vuotta yliopistolla ennen kuin oma ala löytyi.
Raskaudesta ja äitiyslomasta aiheutuvat kulut jaettavaksi sekä äidin, että isäntyönantajien kesken. Nykyinen tilanne johtaa nuorten naisten syrjintään työmarkkinoilla. Jos ns. suorat kulut olisi tasattu, niin iso syrjinnän syistä olisi poissa. Yksinhuoltajien tapauksessa valtio hoitaisi toisen puolikkaan.
Porrattaiset tulorajat ja tukimäärät helvettiin ja lineaariset tilalle. Aiheuttaa tuloloukkuja eikä summien laskeminen jollain kivalla lineaarisella kaavalla ole temppu eikä mikään. Myös ns. kansalaispalkkaa eli negatiivista tuloveroa voitaisiin harkita nykyisen tukiviidakon tilalle, mutta toisaalta en tiedä kannattaa Suomen olla pilottina tässä projektissa, koska sen kaikkia vaikutuksia ei voida ennustaa.
Ylen rahoitus hoidettavaksi suoraan valtion budjetista. TV-lupakäytäntö on auttavasti vanhentunut eikä ehdotettu Ylen mediamaksukaan tunnu oikein loppuun asti pohditulta vaan jonkinlainen paska kompromissi, vaikka ehkä ihan snadisti fiksumpi, mitä nykyinen käytäntö.
Julkisille paikoille enemmän eri kierrätyskippoja niin kuin Saksassa. Kätevästi ovat värikoodattuja, joten idioottikin tietää mitä pitää heittää mihinkin kippoon. Myös muovin kierrätys pitäisi ottaa käyttöön. Käsittäkseni Ruotsissa homma pelittää.
Pienyrityksille ja yksityisyrittäjille työvoiman palkkaaminen edullisemmaksi. Esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen on nykyään todella suuri kynnys, että siihen ei kauhean helpolla ryhdytä. Myös muut pienyrityksiä tukevat toimenpiteet on jees, en nyt vain keksi tähän hätään muuta. Veroetuja ja muita.
Suomen kansallislauluksi Pulpin Disco 2000.
Näin. Kuka äänestäisi? Harmi, etten ole ehdolla mihinkään ja yleensäkin pidän parlamentaarista politiikkaa selkäänpuukottavien keplotteluhomojen hommana, mitä itse olen sitä pienessä mittakaavassa kokenut. Ideoita ja ajatuksia minulla toki on yhteiskunnan kehittämiseksi, mutta ehkä mä rupean sitten mielummin mielummin sellaseks kauluspaitatyypiks jonnekin ministeriöön, jossa väkerrän dokumentteja päättäjille. Pitäis vielä löytää joku siisti kauluspaita, jossa on jonkun hyvän bändin logo...
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Post-feminististä pohdintaa parinmuodostuksesta
Stone Rosesin I Wanna Be Adored kertoo rokkitähteydestä ja siitä, kuinka tahtoo olla ihailtu. En ole rokkitähti, mutta pidän tuosta biisistä kovin paljon meikän on helppo samaistua tuohon biisiin. Minulle kyseisen biisin sanoma tarkoittaa sellaista halua olla pienemmässä mittakaavassa ihailtu, jumaloitu. Meikä pitää siitä fiiliksestä eikä mua suotta aina itsekeskeisyydestä syytetä. Ihastuminen liittyy tähän jumalointiin jossain määrin. Se on sellainen aika olennainen osa sitä, että toiseen hurahdetaan. Ihastumisessa tämä kyseinen ilmiö saa aikaan sellaisen illuusion siitä, että toinen ihminen on valmiis hyväksymään sinut sellaisena kuin olet sekä tekemään vuoksesi asioita, joita hän ei tekisi jonkun muun vuoksi. Tässä tekstissä oli aika paljon sellaista pohdintaa omasta tunne-elämästäni ja muuta paskaa, mutta jotenkin ei ole sellainen fiilis, että niitä kiinnostais ihmisten lukea. Nyt tuherran tätä vähän ja katotaan onko tässä loppupeleissä mitään tolkkua. Ja hittooko tarttee aina olla blogikirjotusten loppuun asti mietittyjä, meitsi tykkää kirjoittaa sellaista yhdentekevää tajunnanvirtaa, joka ei aina oikein johda mihinkään oleelliseen. Mutta joo, ihastuminen on jännää. Sitä pitäis tapahtua useammin, mutta ei sitä nyt liian usein käy. Etenkään niin, että se homma olis vastavuoroista. Tosin meitsi varmaan hoitais homman toki niin, että laulaisin jumaloimalleni naiselle kännissä, että ”you will always be my whore, the one that I adore” ja siinä menisi se vastavuoroisuus. Mutta se on elämää, joskus käy niin.
Se jumalointi ja huomio oli hyvinkin poissa elämästäni, kun olin Prahassa. Tiedättekö, se ei ollut helppoa tällaiselle itserakkaalle ylimieliselle pienimunaiselle seksiaddiktille? Mistä tulikin mieleeni (ei muuten ees tullut, mutta ton sanominen vaikuttaa siltä, kun mun ajatuksen kulussa olis selkeet syy-seuraus -suhteet), että meikä on taas vaihteeks vähän kyllästynyt tähän länsimaiseen ihmissuhdesysteemiin, että naisen tehtävä on odottaa ja näyttää nätiltä ja miehen tehtävä on mennä ja tehdä vaikutus. Se olis välillä mukava, jos itse voisi vaan olla se keimaileva tyyppi ja sitten naiset tulis ja kysyis puhelinnumeroo tai treffeille. Ei ollut tapahtumassa. Multa on elämäni aikana kysytty kerran puhelinnumero ihan tuntemattoman toimesta tai ns. treffeille. Eipäs ku nyt valehtelen, viime kesänä joku 16-kesäinen tyttö kysy puhelinnumeroa ja silloin kun olin 18-vuotta, niin joku tyttö lähestyi Irc-gallerian kautta. Aika hyvä saldo? Itse olen kysynyt tyttöjä treffeille toistakymmentä ellei jopa kolmattakymmentä kertaa. 2/3 niistä on päätynyt varmaan treffeihin, juuri mikään niistä ei sen pidemmälle. Mutta ei voi väittää, etteikö yritys olisi ollut kova. Ihmisiin on mukava tutustua, vaikka niistä ei mitään sen vakavampaa seuraiskaan. Uuteen ihmiseen tutustumisessa on aina läsnä sellainen mystisyys, kun ei tunne toista tai tiedä oikein mitään. Yleensä se sitten katoaa ja toinen paljastuukin yleensä joksikin sellaiseksi, joka ei kuitenkan ole kauheasti minun mieleeni. Joskus vituttaa olla niin saatanan nirso ja vaativa, mutta hittoako sille tekee. Tästä saisi tosi hyvän aasinsillan taas tasa-arvokeskusteluun, mutta ehkä mä teen sille jonkun ihan oman kirjotuksen, ettei rönsyile taas liikaa.
Oletteko tienneet, että tytöillä on monopoli seksimarkkinoilla? Olen aika vakuuttunut, että päättäväinen tyttö saa aika helpostikin laadukkaasta seurasta seksiseuraa. Ystävättärien empiiriset kokeet puhuvat tämän puolesta. Yleensä heidän ei välttämättä tarvitse edes hirveästi yrittää, niin aina on joku juttelemassa. Sitten niistä jotkut vielä jaksaa valittaa kuinka kukaan ei tuu koskaan juttelemaan, vaikka se on aika helvetin kaukana totuudesta. Koittakaapa joskus miehenä olla baarissa ja odottaa sitä hetkeä, että joku tyttö tulee juttelemaan. Voin sanoa, että ei tapahdu. Yksinäiselle tytölle menee taatusti joku tuhannen päissään oleva Juha-Petteri juttelemaan ennen pitkää. Joillain näteillä ja mukavilla tytöillä on taas suorastaan jono odottamassa, että kuka pääsee heilastelemaan heidän kanssaan ja he voivat valita parhaat päältä. Mukava ja komia mies taas parhaimmillaankin saa vain pienen hymyn ja nopean katseen baarissa, jota ei vittu Sherlockaan tajua flirtiksi. Alfaurosten odotetaan saalistavan omat horonsa. Tämä kyseinen sosiaalinen konstruktio (Berger, snälla snälla!) on toki hitaasti muuttumassa hieman tasa-arvoisempaan suuntaan. Tosin tätä prosessia ei kyllä yhtään auta se, että naiset tuomitsevat omiensa joukosta ne, jotka harjoittavat enemmän tätä parinmuodostus prosedyyriä, joka on lähinnä miessukupuolelle ominaista käytöstä. Eli kaikki tytöt, imaskaapa, ei oo reilua elämä. Just tällä viikolla tytöt sanoivat, että kyllä he aina seksiä baarissa saavat, jos näin päättävät. Hitsi kun ois niin heleppoo. Ei sillä, että seksi olis kaikki kaikessa, mutta kyllähän se sillei nostaa moraalia yllättävän paljon, kun sitä joskus eteen sattuu ja ei ala sitten nirsoilemaan tai tekemään asioista vaikeita. Epäsäännöllinen seksi on tosin aika paskaa, sen takia sellanen fuckbuddy ois kätevä, että pysyis asiat simppeleinä ja seksikin ois jotain muuta kuin kännituherrusta. Oho, lipsahti taas kulli- ja pillujuttuihin.
Tänään jutskasin tossa vähän tyttöjen kanssa myös siitä, että ne oikeasti kelaa poikaystävää valitessaan, että tulisko siitä hyvä isä. Tai että onko se halukas hankkimaan lapsia. Kai se on ihan ymmärrettävää, mutta musta vähän hölmö lähtökohta ellei sitten ole oikeasti hankkimassa niitä lapsia piakkoin. Mä oon ehkä vähän turhan realisti näissä paritusjutuissa, että kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta vaikka itsekin ehkä joskus haluan lapsia, niin ei sillä ole mitään väliä tahtoisko mun potentiaalinen tyttöystävä niitä, koska todennäköisyys, että sitä olis vielä yhdessä silloin kun se on ajankohtaista, on erittäin pieni. Ja ei se siis haittaa ennen kuin ehkä sitten joskus, kun ikä alkaa kolmosella. Muutenkin se on musta tosi vammasen naiivi ja romantisoitu ajattelutapa hakea sitä unelmien elämänkumppania jatkuvasti. Niin että hautaan asti pitäis olla. Ja jos se ei kestäkään sinne asti, niin se on jotenkin hukkaan heitettyä aikaa. Mun yksikään suhde ei ole kestänyt hautaan asti, mutta ne on aina olleet antoisia sen ajan, mitä ne on kestänyt. Jonkun niistä saattaisin ehkä jättää jälkikäteen väliin erinäisten syiden vuoksi, mutta en minä näe sitä hukkaan heitettynä aikana, jos suhde loppuu. Miksei suhteella voi vain olla alku ja loppu? Minusta se on ihan hyvä. Nykyisessä yhteiskunnassa ihmissuhteet nyt vaan toimii pikkuisen eri tavalla kuin agraariajan Suomessa, joten elämän kestävä parisuhde on liikaa vaadittu. Ehkä sen takia näenkin itseni viisikymppisenä naimisissa, neljä lasta ja lapset kolmen eri naisen kanssa. Eikä siinä ole mitään väärää. Mutta onneksi mun ei tartte vielä alkaa valitsemaan edes sitä mun omaa ensisynnyttäjääni, kerkeehän noita valkkaamaan myöhemmin. Tänks, kiitos kun luitte.
Tero, post-feminismin uranuurtaja tässä post-intellektuellien maailmassaa
P.S. Ja jos joku tulee haukkumaan mua sovinistiks, niin vedän turpaan sitä horoa. Itsehän kannatan tasa-arvoa.
P.P.S. Tää kirjotus oli vitusti pidempi, mutta kun siitä poisti kaiken tunne-elämän pohdinnan ja muun shaiban, joka ei ehkä kauheesti random-tyyppejä kiinnosta, niin tämä jäi jälelle. Tai no jotain paskaa lisäsinkin. Ehkä se on hyvä vaan, kun jotkut ei jaksa lukea. Ja hei joo, Mewin uus EP on parasta pateettista tyttöprogea hetkeen. Vitun vammasta nykimistä. Täytyy nostaa hattua jo sen takia, että ne vois niin helposti vaan tehdä niitä kivoja pillunkostutusbiisejä, mutta pistää kuitenkin tollasta CP-vammasen nykimismusaa kehiin.
Se jumalointi ja huomio oli hyvinkin poissa elämästäni, kun olin Prahassa. Tiedättekö, se ei ollut helppoa tällaiselle itserakkaalle ylimieliselle pienimunaiselle seksiaddiktille? Mistä tulikin mieleeni (ei muuten ees tullut, mutta ton sanominen vaikuttaa siltä, kun mun ajatuksen kulussa olis selkeet syy-seuraus -suhteet), että meikä on taas vaihteeks vähän kyllästynyt tähän länsimaiseen ihmissuhdesysteemiin, että naisen tehtävä on odottaa ja näyttää nätiltä ja miehen tehtävä on mennä ja tehdä vaikutus. Se olis välillä mukava, jos itse voisi vaan olla se keimaileva tyyppi ja sitten naiset tulis ja kysyis puhelinnumeroo tai treffeille. Ei ollut tapahtumassa. Multa on elämäni aikana kysytty kerran puhelinnumero ihan tuntemattoman toimesta tai ns. treffeille. Eipäs ku nyt valehtelen, viime kesänä joku 16-kesäinen tyttö kysy puhelinnumeroa ja silloin kun olin 18-vuotta, niin joku tyttö lähestyi Irc-gallerian kautta. Aika hyvä saldo? Itse olen kysynyt tyttöjä treffeille toistakymmentä ellei jopa kolmattakymmentä kertaa. 2/3 niistä on päätynyt varmaan treffeihin, juuri mikään niistä ei sen pidemmälle. Mutta ei voi väittää, etteikö yritys olisi ollut kova. Ihmisiin on mukava tutustua, vaikka niistä ei mitään sen vakavampaa seuraiskaan. Uuteen ihmiseen tutustumisessa on aina läsnä sellainen mystisyys, kun ei tunne toista tai tiedä oikein mitään. Yleensä se sitten katoaa ja toinen paljastuukin yleensä joksikin sellaiseksi, joka ei kuitenkan ole kauheasti minun mieleeni. Joskus vituttaa olla niin saatanan nirso ja vaativa, mutta hittoako sille tekee. Tästä saisi tosi hyvän aasinsillan taas tasa-arvokeskusteluun, mutta ehkä mä teen sille jonkun ihan oman kirjotuksen, ettei rönsyile taas liikaa.
Oletteko tienneet, että tytöillä on monopoli seksimarkkinoilla? Olen aika vakuuttunut, että päättäväinen tyttö saa aika helpostikin laadukkaasta seurasta seksiseuraa. Ystävättärien empiiriset kokeet puhuvat tämän puolesta. Yleensä heidän ei välttämättä tarvitse edes hirveästi yrittää, niin aina on joku juttelemassa. Sitten niistä jotkut vielä jaksaa valittaa kuinka kukaan ei tuu koskaan juttelemaan, vaikka se on aika helvetin kaukana totuudesta. Koittakaapa joskus miehenä olla baarissa ja odottaa sitä hetkeä, että joku tyttö tulee juttelemaan. Voin sanoa, että ei tapahdu. Yksinäiselle tytölle menee taatusti joku tuhannen päissään oleva Juha-Petteri juttelemaan ennen pitkää. Joillain näteillä ja mukavilla tytöillä on taas suorastaan jono odottamassa, että kuka pääsee heilastelemaan heidän kanssaan ja he voivat valita parhaat päältä. Mukava ja komia mies taas parhaimmillaankin saa vain pienen hymyn ja nopean katseen baarissa, jota ei vittu Sherlockaan tajua flirtiksi. Alfaurosten odotetaan saalistavan omat horonsa. Tämä kyseinen sosiaalinen konstruktio (Berger, snälla snälla!) on toki hitaasti muuttumassa hieman tasa-arvoisempaan suuntaan. Tosin tätä prosessia ei kyllä yhtään auta se, että naiset tuomitsevat omiensa joukosta ne, jotka harjoittavat enemmän tätä parinmuodostus prosedyyriä, joka on lähinnä miessukupuolelle ominaista käytöstä. Eli kaikki tytöt, imaskaapa, ei oo reilua elämä. Just tällä viikolla tytöt sanoivat, että kyllä he aina seksiä baarissa saavat, jos näin päättävät. Hitsi kun ois niin heleppoo. Ei sillä, että seksi olis kaikki kaikessa, mutta kyllähän se sillei nostaa moraalia yllättävän paljon, kun sitä joskus eteen sattuu ja ei ala sitten nirsoilemaan tai tekemään asioista vaikeita. Epäsäännöllinen seksi on tosin aika paskaa, sen takia sellanen fuckbuddy ois kätevä, että pysyis asiat simppeleinä ja seksikin ois jotain muuta kuin kännituherrusta. Oho, lipsahti taas kulli- ja pillujuttuihin.
Tänään jutskasin tossa vähän tyttöjen kanssa myös siitä, että ne oikeasti kelaa poikaystävää valitessaan, että tulisko siitä hyvä isä. Tai että onko se halukas hankkimaan lapsia. Kai se on ihan ymmärrettävää, mutta musta vähän hölmö lähtökohta ellei sitten ole oikeasti hankkimassa niitä lapsia piakkoin. Mä oon ehkä vähän turhan realisti näissä paritusjutuissa, että kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta vaikka itsekin ehkä joskus haluan lapsia, niin ei sillä ole mitään väliä tahtoisko mun potentiaalinen tyttöystävä niitä, koska todennäköisyys, että sitä olis vielä yhdessä silloin kun se on ajankohtaista, on erittäin pieni. Ja ei se siis haittaa ennen kuin ehkä sitten joskus, kun ikä alkaa kolmosella. Muutenkin se on musta tosi vammasen naiivi ja romantisoitu ajattelutapa hakea sitä unelmien elämänkumppania jatkuvasti. Niin että hautaan asti pitäis olla. Ja jos se ei kestäkään sinne asti, niin se on jotenkin hukkaan heitettyä aikaa. Mun yksikään suhde ei ole kestänyt hautaan asti, mutta ne on aina olleet antoisia sen ajan, mitä ne on kestänyt. Jonkun niistä saattaisin ehkä jättää jälkikäteen väliin erinäisten syiden vuoksi, mutta en minä näe sitä hukkaan heitettynä aikana, jos suhde loppuu. Miksei suhteella voi vain olla alku ja loppu? Minusta se on ihan hyvä. Nykyisessä yhteiskunnassa ihmissuhteet nyt vaan toimii pikkuisen eri tavalla kuin agraariajan Suomessa, joten elämän kestävä parisuhde on liikaa vaadittu. Ehkä sen takia näenkin itseni viisikymppisenä naimisissa, neljä lasta ja lapset kolmen eri naisen kanssa. Eikä siinä ole mitään väärää. Mutta onneksi mun ei tartte vielä alkaa valitsemaan edes sitä mun omaa ensisynnyttäjääni, kerkeehän noita valkkaamaan myöhemmin. Tänks, kiitos kun luitte.
Tero, post-feminismin uranuurtaja tässä post-intellektuellien maailmassaa
P.S. Ja jos joku tulee haukkumaan mua sovinistiks, niin vedän turpaan sitä horoa. Itsehän kannatan tasa-arvoa.
P.P.S. Tää kirjotus oli vitusti pidempi, mutta kun siitä poisti kaiken tunne-elämän pohdinnan ja muun shaiban, joka ei ehkä kauheesti random-tyyppejä kiinnosta, niin tämä jäi jälelle. Tai no jotain paskaa lisäsinkin. Ehkä se on hyvä vaan, kun jotkut ei jaksa lukea. Ja hei joo, Mewin uus EP on parasta pateettista tyttöprogea hetkeen. Vitun vammasta nykimistä. Täytyy nostaa hattua jo sen takia, että ne vois niin helposti vaan tehdä niitä kivoja pillunkostutusbiisejä, mutta pistää kuitenkin tollasta CP-vammasen nykimismusaa kehiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)