Tasa-arvo, mitä se on?

Kiirettä on ollut, pahoittelut kaikille faneilleni, ettei ole ollut aikaa kirjoitella. Kummallekin teistä. Kohta on taas työreissuja ja ylimäärästä lorvimisaikaa, niin ehkä sitä taas saa skriivailtua jotain turhaa. Nyt taas jotain poliittisempaa ja yhteiskunnallisempaa pohdintaa väliin.

Sukupuolten välinen tasa-arvo, se on kyllä jännä juttu. Joillekin se tarkoittaa sitä, että kaikki ovat lain edessä tasa-arvoisia. Se käsittääkseni Suomessa toteutuu jo pääosin aika hyvin, joitain poikkeuksia toki on suuntaan ja toiseen. Ainakin käytännön tasolla, jos teoriassa ei. Joillekin tasa-arvo tarkoittaa taas sitä laajemmassa mittakaavassa eli sitä, että syrjivät sosiaaliset rakenteet tulisi poistaa yhteiskunnasta. Ajatuksena tämä on tosi toivottava, mutta käytännön tasolla ei tule koskaan täysin toteutumaan. Mutta mietitääs hieman kuitenkin noita juttuja, koska pohtimallahan sitä maailmaan muutetaan. Katsokaas näin.

Minusta on hieman typerää, että eniten aina epätasa-arvon kohdalla jaksetaan mouhottaa noista miesten ja naisten palkkaeroista. Totta, kyllä niitä on. Vertailuja tehdessä taas joskus otetaan esimerkiksi naisten ja miesten kokonaispalkkaerot, vaikka olennaisinta on se, että kuinka paljon palkkaeroja löytyy samaa työtä tekevillä. Sehän on päivänselvää, että yksityisellä ja julkisella sektorilla ei ole samanlaiset palkat, eikä tule koskaan olemaankaan. Naiset taas tekee hommia enempi julkisella puolella. Miksi näin on, onkin sitten vaikeampi kysymys. Jotkut selittää sitä naisten suuremmalla luontaisella hoivavietillä, jonka takia heitä hakeutuu hoitoalalle enempi sekä koulutussektorille. Tämän pohtiminen on taas yhdentekevää, koska lain puitteissa ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet valita koulutuksensa. Julkisella sektorilla ei myöskään ole palkkaeroja naisten ja miesten välillä, koska palkat määräytyy taulukoiden mukaan sekä niiden korotukset. En tosin tiedä, että aiheuttavatko vanhempainlomat tai naisten jättäytymiset kotiäidiksi muutamaksi vuodeksi vääristymiä noihin palkkoihin erisuuruisten korotusten kautta. Jos näin, niin sellaiset epäkohdat olisi toki korjattava. Ei työkokemus vuosissa kuitenkaan kerro varsinaisesti mitään enää ammattitaidosta tarpeeksi monen vuoden jälkeen, jotta pelkästään se olisi perusteltu syy korotuksille. Asijaan. Palkkaerot yksityisellä sektorilla ovat taas tosiasia. Mistä tämä johtuu? Osittain se johtuu siitä, että naiset pyytävät pienempiä palkkoja työnantajilta. Mistä tämä johtuu? Ehkä siitä, että tiedostetaan, että omat palkat ovat pienempiä, niin joutuu pyytämään pienempää palkkaa (noidankehä!), mutta toisaalta siinä voi myös olla joku röyhkeysgeeni, joka naisilta puuttuu ja miehillä on. Osittain se johtuu siitä, että etenkin nuoret naiset ovat työnantajalle aina riski, koska ne voi pamahtaa paksuks ja alkaa putkauttelemaan mini-ihmisiä. Tämä on todellinen riski työnantajalle, koska osaavan työntekijän korvaaminen ei ole kauhean helppoa ja äitiysloman ajaltakin sitä palkkaa joutuu maksamaan. Tämä on toki sellainen epäkohta, johon voitaisiin puuttua lainsäädännöllä ja myös pitäisi. Sellainen asia, jota palkkaerojen kohdalla ei muisteta kauhean usein mainita on, että miehet tekevät keskimäärin pidempää työviikkoa kuin naiset, mutta ilmeisesti ei päde ainakaan toimihenkilöihin, kuten tästä linkistä näemmä, mutta jos se jossain pätee, niin se on minusta ihan perusteltu syy palkkaeroille. Ja ai niin joo, se naisen euro ei ole 80 senttiä vaan jonkun turhakelehden mukaan 96 senttiä, jos ei vertailla typerästi. Toimihenkilöillä ilmeisesti 90 senttiä, kts. aiempi linkki.

Ja miksi palkkaeroista mouhottaminen on niin typerää? Koska se kertoo jotain mouhottajan luonteenlaadusta, jos raha-asiat on niitä tärkeimpiä epätasa-arvoistavia tekijöitä yhteiskunnassa. Luulisi, että olisi tärkeämpiäkin asioita elämässä. Esimerkiksi vaikka se naisten kokema parisuhdeväkivalta. Tosin naiset ovat myös siinä aktiivisena osapuolena hyvin kunnostautuneet viime vuosina. Miesten kokemuksista vääryyksistä tunnutaan hyvin aina unohtavan esimerkiksi sellainen seikka, että huoltajuuskysymyksissä miehet ovat aina altavastaajina, vaikka paperilla he olisivatkin pätevämpiä vanhempia. Nykyään kaikenmualiman narkkarihorot vie muksut, vaikka isällä menisi asiat paremmin. Toki uskon, että on paljon esim. alkoholisti-isukkeja, joille pulllo on tärkeämpi kuin muksut ja varmaan suhteessa enempi kuin naisia. Se ei silti selitä miksi huoltajuuskiistoissa yhdeksän kymmenestä tapauksesta päätetään äidin hyväksi.

Myös työmarkkinoilla tapahtuu sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää jatkuvasti. Esimerkiksi naisia ei kauhean helpolla palkata vaikka autokauppiakiksi tai kodinkonekauppiaiksi. Ei sillä, kyllä sitä itsekin siihen sortu, että jos on naismyyjä ja ois telkkaria ostamassa, niin on sitä vähän skeptinen, koska jos totta puhutaan, niin on ne akat yleensä aika pihalla noista teknisistä vempeleistä. Sovinistit, high five o/\o. No okei, on sitä kyllä miesmyyjiä kohtaankin skeptinen, mutta etenkin nais. Monilla palvelualoilla taas tunnuttaisiin suosivan nuoria nättejä naisia eikä rumia miehiä. Koska ootte nähneet Makuunin kassalla ruman tytön? Tai kenet tahansa pojan? Palvelualolla nyt muutenkin se ulkonäkö on suht tärkeä, mutta siihen ovat syynä asiakkaat, jotka vaan diggaa sellasista näpsäköistä pimuista ja pojuista.

Sitten esimerkiksi nuorilla miehillä on suurempi syrjäytymis-, alkoholisoitumis ja itsemurhariski kuin nuorilla naisilla. Reilua? Oma vika? Tuohon ”oma vika”-korttiin voi usein vedota, mutta silloin siihen voi vedota kyllä palkkaerojenkin kohdalla. Tosiasiahan on se, että ihan samalla tavalla kuin sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet johtavat palkkaeroihin työmarkkinoilla, niin ne johtavat myös nuorilla miehillä siihen syrjäytymiseen. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret naiset voivat aina pelata ”perustanpa perheen”-kortin, kun nuorilla miehillä on pelata lähinnä se ”tartu pulloon”-kortti. Tästä päästään myös sellaiseen aiheeseen kuin parinmuodostus. Tosiasia on se, että huonosti koulutetulla vähäntuloisella ja syrjäytymisvaarassa olevalla miehellä on aika heikosti kysyntää partnerimarkkinoilla. Naisten kohdalla asia ei ole niin paha, koska huonotuloiset naiset eivät ole menetttäneet arvoaan näillä markkinoilla. Naiset taas priorisoivat menestyviä ja hyvätuloisia miehiä, ihan tutkitusti, näissä naimahommissa. Vähätuloinen nainen voi aina pelata sen ”imasenpa insinööriä”-kortin sekä sen päälle ”unohanpa pillerit”-kortin, jonka kombinaatiosta syntyy ”sormus sormeen ja pullat uuniin”-kortti, jolla voittaa automaattisesti. Okei, toi pillerijuttu oli vähän kyynisesti ajateltu, mutta valitettavasti tiedän pari tapausta.

Tähän välihuomautuksena, että vittu mä käytän paljon talousmaailman termistöä mun tekstissä. Asuukohan mun sisällä joku pieni kokoomusnuori, joka tahtoo tahtoo päästä ulos salkkuineen ja geneerisine kauluspaitoineen?

Myös asevelvollisuus on sellainen asia, jota telaketjufeministit ei kauheasti nosta esille. Tai jos nostavat, niin ovat sitä mieltä, että koko yleinen asevelvollisuus pitäisi lakkauttaa. Tätä tuskin tulee tapahtumaan. Jos tältä osin tahdotaan tasa-arvoa parantaa, niin yleisen asevelvollisuuden pitäisi koskea molempia sukupuolia eikä vain miehiä. Tähän sitten tietty jotkut naiset pelaa ”ei naiset sovellu armeiijaan” tai ”armeija on liian raskas pienille naisille”-kortin, mutta se ei tässä pelissä ole kovin validi, koska ainahan meille munattomille miehillekin on tuo sivarioptio ollut olemassa. Tai siis ei aina, mutta jo jonkun tovin. Yleinen asevelvollisuus liittyy myös noihin palkkaeroihin sillä tavalla, että sen vuoksi miehet aloittavat opiskelunsa keskimäärin vuoden myöhemmin tai ovat keskimäärin sen 8-9 kuukautta pois työelämästä, mikä ei rahassa mitattunakaan ole ihan pieni summa. Se summa kun pitäisi laskea siitä viimeisestä työvuodesta, koska sen 37. työvuoden palkkahan siitä saa saamatta, jos vuoden myöhemmin duunit aloittaaa ja vikaksi työvuodeksi jää 36. työvuosi. Jos puhutaan vaikka akateemisista aloista, niin se viimeinen työvuosi ei ole välttämättä enää kauhean huonopalkkainen. Se 4-10% ero palkoissa toki tasoittaa tuota ajanmyötä, mutta vain yksityisellä puolella. Ehkä se ne äitiyshommelit tosin tasoittaa sitä enempi, mutta jos nyt mä oikein mutuilen, niin julkisella sektorilla työskentelevällä lapsettomalla naisella on mahdollisuus tienata elämänsä aikana 6-12kk vikan vuoden palkka enempi kuin vastaavalla miehellä. ”Lapsi ja synnytys” -korttia naiset myös usein käyttää tuota asevelvollisuutta vastaan, mutta tosiasiassahan nekään eivät ole pakollisuus vaan valinta. Vaikka hormonit siihen ajaisivatkin. Tai siinä vaiheessa, jos siitä tehdään pakollista, niin meikä voi ruveta siitosoriks, hehheh. Toi on muuten sama paska vitsi, jonka jokainen dorka mies heittää, jos puhutaan siitä kuinka miesten mennessä armeijaan naisten pitää sit tehdä lapsia.

Jotta tämäkään kirjoitus ei jäisi ilman niitä paljon puhuttuja kulli- ja pillujuttuja, niin sekin pitää mainita, että naiset pääsee harrasrtamaan seksiä keskimäärin kaks vuotta aikasemmin kuin miehet. Reilua? Ei musta. No ehkä miehet sitten ottaa kiinni siellä toisessa päässä, koska me ei rupsahdeta vaan sillei harmaannutaan charmantisti. Hähä! Niin ja joo, naiset pääsee ikärajallisiin baareihin monesti aikaisemmin sisälle kuin miehet. Plus että niille tarjotaan drinkkejä baareissa. Miehillä on sentään se boonuksena, että meillä on suurempi riski joutua satunnaisen väkivallan kohteeksi. Ja joo, naiset tarttee vähemmän viinaa humaltuakseen, jossa ne säästää ihan sikana rahaa! Ja ruokaakin tarttee vähempi!

Sitten sellainen pointti tuli taas naisten puolelta esille, että niiden on paljon hankalampi päästä musaskeneen vaikuttamaan kuin poikien. Parilta tuttavalta olen kuullut sitä, että nuorempana kiinnostusta oli, mutta rokkijutut oli poikien heiniä eikä tyttöä ihan hevillä \,,/ bändiin päästetty. Jos omalta kohdalta ajattelen, niin tollaset epätasa-arvoset vituttais mua naisena ihan saatanasti enempi kuin se paljonko massia mulle tulee. Onneksi oma epäonnistuminen rokkiuralla johtui sentään ihan omasta itsestäni, niin ei tartte syyttää maailmaa siitä. Oma moka, paras moka. Tähän väliin se helikopteri.

Ehkä enempi noita epäkohtia miesten suunnalta tuon esille, mutta jonkun täytyy. Onhan meillä Henri Laasonen, mutta valitettavasti sen hyvät pointit katoaa niiden huonojen pointtien taakse. Herättelee sentään keskustelua. Tosiasia on kuitenkin se, että yhteiskunta on täynnä rakenteita, jotka syrjii toista sukupuolta. Joistain niistä voi päästä eroon poliittisilla linjauksilla, jotkut taas on niin kulttuurisssa, että niihin ei auta kuin aika, jos sekään. Itse myös lähden siitä, että miehet ja naiset ovat erilaisia pohjimmiltaan eikä kaikkia eroja voi selittää sosiaalisilla konsruktioilla. Suurimman osan ehkä, mutta ei kaikkea. Toisaalta ne sosiaalisest rakennetutkin erot on lähteneet rakentumaan siitä, että eroja on, olikin ne sitten fyysisiä ja biologisia tai mitä tahansa. Mikä mun pointti oli? Tarkotus ei ollut jotenkin ilmaista, että miehillä menis oikeesti huonommin tai toisinpäin. Tasa-arvo vaan on pikkaisen moniulotteisempi juttu kuin jotku saatanan kokoomusfeministien paukuttamat palkkaerot yksityisellä sektorilla, jotka on jokaisen järkevän ihmisen elämän onnellisuuden kannalta kuitenkin sieltä lievimmästä päästä. Ja nekin erot on pienenemään päin, ainakin tämän mukaan. Joten kaikki tsigut, chillatkaa ja nauttikaa elämästä ja oppikaa arvostamaan myös niitä etuja, jotka teidän sukupuolella on. Esim. tissit ja pesä. Miehet (ja naiset) taas vois kiinnittää enemmän huomiota siihen, että miestenkin diskriminointia pidetään esillä.

Onks tää taas sitä post-feminismiä? Mua tuntuu kiinnostavan nää sukupuolijutut aika paljon, melkein yhtä paljon kuin seksi ja sen puute. Ja jos ei tullut selväks, niin musta tasa-arvo on pop, mutta poliittinen korrektius ja tabut perseestä. Huumoria voi heittää vaikka syfiliksestä. Ja etenkin siitä. Peace out.


P.S. Ne jotka ihmettelee blogin nimenvaihdosta, niin tämä klassikkovideo valaisee varmasti asiaa.