Nyt kävi näin, kukaan ei kommentoinut paitsi nimimerkki A.S. Haukun siis pariskunnat. (Ja pari siinä välissä, kun tää makas koneel enkä julkassau vie). Okei, eräs ihminen pyysi myös haukkumaan indietytöt, mutta ehkä ne kerkee myöhemminkin. Mä uskon vakaasti, että niille nauraminen on ajankohtaista vielä tulevaisuudessakin.
No asijaan. Kaikkihan tietää sen, että pariskunnat on perseestä. Tai ainakin tietää jonkun pariskunnan, joka on perseestä. Tässä on semmonen juttu, että jotkut ihmiset on erikseen ihan mahtityyppejä, mutta sitten, jos ne on yhessä, niin ne on perseestä. 1+1 ei aina ole 2 vaan joskus se voi olla -15. Se on jännä juttu kyllä, miten parisuhde voi tuhota parhaimmankin ihmisen ja tehdä siitä lällyperseen, joka lopettaa elämisen. Monet kerrat on ollut huippumeno ja meininki ja sitten jostain takavasemmalta kuuluu, että ”meitä väsyttää”. ”Meitä väsyttää”! Ei ”meitä” voi väsyttää! Missä vaiheessa kahden yksilön omat halut ja preferenssit muuttui yhdeksi? Oliko se siinä vaiheessa, kun nussiittiin Spice Girlsin 'When 2 Become 1'-biisin tahtiin ja luultiin, että se biisi kertoo jostain muustakin kuin seksistä.
Tiedätkö millaset pariskunnat on kaikkein eniten perseestä? Sellaset, jotka tekee joka vitun asian yhdessä. Siis sellaset, jotka näyttää siltä, että niillä on sellanen kuminauha niiden välillä. Vielä enemmän perseestä se on, jos ne on jotenkin siirappisen rakastuneita toisiinsa, koska sellanen ”pusipusimusimusi”-meininki. Tomusokeria vaan lentelee, kun nenät osuu toisiinsa.
Tämä pariskuntien perseys liittyy ehkä jossain määrin ns. tossuilmiöön. Osittain taas ei. Toisaalta taas kaikissa pariskunnissa on enemmän tai vähemmä tossua. Ei se pienissä määrin mikään mahdoton ongelma ole, mutta siinä vaiheessa, kun tarvitsee lupaa puolisolta asioihin, niin mennään pahasti metsään. Se, että lähetään vaikka viikonlopuks vetämään perseet Helsinkiin, on ilmoitusasia. Ei neuvotteluasia. Ellei ole jotain yhteistä sovittu, joka ensin pitäisi perua.
Ja mikä vaivaa pariskuntien rahankäyttöä? Toki yhteiset jutut samasta pussista jne., mutta ei se nyt perkele kuulu puolisolle, että ostaako Make sen plasmatelkkarin tai Päke ne fuck me -bootsit. Ostakoot jos tahtoo, hittooko sitä toisten rahankäyttöä kontrolloimaan. Vitun hyvät bootsit varmaan ja pikkasenko pyörii futispallo komeesti 50-tuumaisessa töllössä. Mutta ei, idiootit menitte tekemään yhteisen tilin, jonne kaikki rahat laitatte ja nyt ootte kusessa. Tapaa on tämän jälkeen paha rikkoa, sillä toinen voi aina pelata ”sä rakastat rahojas enemmän kuin mua”-kortin, millä voittaa automaattisesti. Nyt kävi näin, jäi bootsit ja töllö ostamatta.
Harmillisen monta hyvää tyyppiä on aikojen saatossa kadonnut parisuhteiden syvään perseeseen. Aiemmin ne oli aina messissä, kustiin ristiin ja helikopterit pyöri. Aika kuluu ja sitä ihmetellään, että miksi sitä Peraa ei enää näy missään. Korkeintaan silloin, kun puoliso on poissa kaupungista eikä osatakaan enää viihdyttää itseään, kun sekin kyky on menetetty. Mutta ei näy Peraa enää, pillu hänet nieli. Toisaalta hienoa näissä tapauksissa voi olla se, kun vihdoin päästään parisuhteen kahleista, huudetaan ”emansipaatiooo!” ja aletaan jälleen elää. Tämmöset tyypit on ihan eläimiä. Kullit tiskiin ja baanalle, vittu jee! Mutta väliaikaista kaikki on vaan. Sitten Pera taas herää jonkun Mervin vierestä aamulla ja on jälleen rengastettu. *snif*
Siitä huolimatta, että pariskunnat ovatkin perseestä, niin otan oikeudeksi olla joskus osa tätä persettä. En juuri nyt kuitenkaan, mutta onhan se ”pusipusimusimusi”-meininki joskus ajottain ihan kivaakin, jos siinä on itse osallisena. Ei sillä, saa ampua, jos tähän liikaa sorrun.
P.S. Yllä olevat perseydet eivät (välttämättä) sellaisenaan päde pariskuntiin, joilla on sinappitykkejä.
tiistai 8. joulukuuta 2009
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Koira, kalikka, älähdys ja medialukutaito
Joskus muistan kuulleeni tarinan siitä kuinka koiraa nussittiin perseeseen kalikalla ja sitten se älähti. Mietin, että olisikohan edellisestä blogitekstistäni nousseessa haloossa ja kommenttitulvassa kyse samasta ilmiöstä. Totuus sattuu. Vai oliko se anaalipenetraatio? No, jompi kumpi tai molemmat.
Eräs pörssiläinen kiteytti minusta asian hyvin sanomalla: "Kyllähän sitä idioottikin tajuaa, että tuota ei tarvitse ottaa tosissaan. Tai idiootit ehkä, mutta näköjään ei taloustieteilijät". Siis oikeasti ihmiset, skarpatkaa vähän. Vaikka teksti aloitetaan kertomalla, että kohta yleistetään ja ihan vitusti, silti porukka vetää herneet sieraimiin ja sipulit aunukseen sen takia, että jostain ihmisryhmästä tehdään yleistyksiä. Haloo? Siis onko joillain ihmisillä vaikeuksia tajuta, mitä yleistämisellä tarkoitetaan? No ei hätää, wikipedia auttaa. Onko tää närkästynyt porukka sitä samaa jengiä, jotka menee stand uppiin ja sitten tulee takaisin sieltä itkien "vittu se dissas pohojanmaalaisia :´(" tai menee kattoomaan Kotiteollisuutta ja vetää herneet nenään, kun Hynynen vittuili, yhyy. Hei, mitä te oikein odotitte? Stereotypioista vedetään huumoria ja luulisi sen jokaisen tietävän. Ja ihmetyttää todellakin sen kuplan kestävyys, jos taloustieteilijät ole vastaavia yleistyksiä itsestään kuulleet. Monet eri aloja opiskelevat tai jo valmistuneet kaverit sanoi, että noi on just niitä yleistyksiä, joita kuulee talous-&kauppatieteilijöistä jatkuvasti. Ehkä _hieman_ provokatiivisesti esitettynä. Ja oikeesti, kuka vitun idari luulee, että blogi, jonka otsikko on "Tero saatana, s'olet gay!" sisältää jotain tutkivaa journalismia ja asiallista pohdintaa? Ei sitten hälytyskellot soineet?
"Ei me oikeesti olla tollasii, mä oon hyvä tyyppi ja annan joka toisen pöllimäni tikkarin takaisin sille vauvalle" ja "Hei, sä et tiedä musta mitään ja kuuntelen hyvää musaa, ei tartte vittuilla". Jokainen närkästynyt voisi kysyä itseltään, että vittuilinko juuri hänelle vai en. Meikä vähän pelkää, että liian moni on tunnistanut piirteitään tekstistä, ja on sen takia vähän kiehahtanut. Tai en oikein keksi muuta syytä. Kaverini sanoikin, että "Jos oikeasti pystyis olemaan sinut oman koulutuksensa, tiedostamisen tason ja arvomaailmansa kanssa, niin ei kai sitä korvaansa lotkauttais", mikä oli musta aika osuvasti sanottu kuten myös tämä. Toisaalta Bertrand Russell sanoi myös, jotta "Jos käsitys, joka on sinun käsityksesi vastainen, raivostuttaa sinua, tämä merkitsee sitä, että tunnet alitajuisesti, ettei sinulla ole riittävän hyviä syitä ajatella siten kuin ajattelet". Onko näin? Katsoiko joku pukupelle peiliin ja ajatteli alitajuisesti, että "ei ehkä sittenkään ole hyvä näin", mutta kuitenkin päätti purkaa turhautumisensa minuun, kun huomasi krakansa olevan vinossa eikä hyppyrikään approved by Nykänen? Ken tietää.
Mutta palataas noihin kommentteihin tekstistä, siellä oli aika mehukasta matskua ja paaaaljon sellaista, jotka kertoo enemmän kommentoijasta kuin minun tekstini minusta. Ensiksi siellä mainittiin mainio ja erittäin omaperäinen sana "ituhippi" aika nopeasti. Hei oikeesti pojat, vähän yritystä siihen vittuilluun. Sitten mun kaikki murot ei pyöri kulhossa eikä ne intiaanitkaan oo siellä kanootis. Nää on ilmeisesti jatkoa sellaisille verbaalisille sivalluksille kuin "ei taida olla laatikon terävin veitsi" tai "ei kulje hissi ylimpään". Nyt kun googlasin, niin löysin hyvän kokoelman näitä sanontoja eräästä toisesta blogista. Sieltä voi sitten nokkelat pojat ja tytöt valita jonkun sopivan lainin, kun haluaa heilauttaa sanansäiläänsä. Itse asiassa oon aika varma, että pojat on käyny valitseen tuolta noita, koska ainakin kolme eri sanontaa jo bongattu, joita on meitsiin kohdistettu. Tosin tuolla ois ollu parempiakin, mutta ei se mitään, ei aina tarvitse keksiä pyörää uudelleen (hehheh). Tai mistä minä tiedän, mulla on kuitenkin pitkät piuhat ja pieni dynamo.
Meikää myös huvitti se, että ensin valitetaan, kun tehdään oletuksia ihmisistä, joita ei tunneta ja sitten heitetään takaisin kommentteja, jotka kohdistuu selkeästi yhteen ihmiseen, ei ihmisryhmään. Tähän tyyliin: "Jos kukaan ei tekisi täällä mitään, niin kuka sitten maksaisi sinun työttömyyskorvauksesi?". Pari tuollaista tuli. Se on hienoa sentään, että ihmiset tuntee mun työhistorian näin hyvin. Hauska, että molemmissa heitoissa oli tuo "mä maksan veroja"-argumentti. Ituhipithän ei kato maksa veroja. Sitten vihjattiin myös, että dödöä pitäis käyttää, kun haisen pahalle. Ja mun kaverit kans. Kiitti hei vinkistä, mun henkilökohtanen hygieniasta huolehtiminen kato unohtu sen jälkeen, kun se kommenteissakin mainittu hyppyritukka vei mun tyttöystävän ja olin siis niiiiin down ja yhyy. Kukaan ei rakasta mua ja kaveritkin haisee :´(
Kiroilusta mainitsi myös pari. Siis mitä vittua? Tää on varmaan jotain näitä sovinnaisuussääntöjä, joita taloustieteilijöiden täytyy oppia, jotta pärjää bisnesmaailmassa, tämän ymmärrän. Poistakaas kaikki kirosanat ja halventavat sanat tosta tekstistä ja kelatkaa nyt hyvät vitun ihmiset, että onko se niin parempi. Höpönvitut sanon minä. Onkohan nyt jollain hiekkaa vitussa, kun jaksaa mokomasta valittaa, kysyn vaan!
Kommenteista tää oli kuitenkin ehkä päivän paras: Vaikka kirjoituksesi läppä olikin ja ihan ok hauska, niin muista tero kuitenkin aina että seisot sanojesi takana. Eli tarkoitan tällä sitä että tulevista taloustieteilijöiden johtajista kovin moni ei sinua tule palkkaamaan. Lisäksi internetissä sanasi leviävät aika vauhdilla ja työpaikkasi asiakaskunta ei tästä ainakaan kasva. Tosta työpaikan asiakaskunnasta ei varmaan tartte välittää, kun ituhipeil ei ole töitä. Mutta se taas ois kyllä vitun absurdi ja aika epätodennäköinen tilanne, että joku työnantaja olis joskus, että "ainii, toi jätkä oli se joka kirjotti meistä paskaa intternetissä viis vuotta sitten, ei palkata!". En ehkä tahtoisi välttämättä niin tiukkapipoiseen firmaan ja sen lisäksi mä kyllä vakavasti kyseenalaistaisin sellaisen johtajan taidot, jotka tekee firman talouden kannalta merkittäviä päätöksiä moisilla argumenteilla. Ei vaikuta kauhean taloudellisrationaaliselta toiminnalta meikän mielestä, mut siellä se sitten kyräilis puku päällä "hähä, me kostettiin sille ituhipille vihdoin" samalla, kun sen alaiset kannustaen taputtelis sitä pälvikaljuunsa. Jesh, ja firmalla menee lujaa!
Mut vakavasti puhuen mua oikeesti vähän surettaa se, että vaikka mulla ei aikuisten oikeasti ollut mitenkään erityisen negatiivista mielikuvaa taloustieteilijöistä tai kokoomuslaisista, niin ihmisten blogissa sekä Facebookissa esittämät kommentit oli paikoitellen aika ala-arvosia, että pisti vähän miettimään mitä porukkaa tää älähtänyt jengi on. Odottaisin ehkä hieman enemmän korkeakoulutetuilta ihmisiltä. Sitten on hyvä miettiä, että kukakohan tässä itsensä teki naurunalaiseksi. Ne, joiden opiskelukavereita hävettää ja vituttaa lukea niiden kommentteja blogista ja FB:stä vai meikä, joka sai ennätysmäärän positiivista palautetta hauskasta tekstistä? Toki hienoa oli, että suurin osa tajusi pointin ja hanskaa sen verran itseironiaa, ettei ala flippailemaan, kun vähän vittuillaan ryhmästä, jota sattuu edustamaan. Kiitos siitä teille <3 Te muut, imekää persettä, mutta älkää liian kovaa <3
P.S. Oi sitä ironiaa, kun tämmösen ituhipin ajatukset sai yhtäkkiä hirveän huomion ja todennäköisesti lisälukijoita sen ansioista, että närkästyneet taloustietelijät mainostivat minun puolestani blogiani erittäin aktiivisesti. Ne oli varmaan niitä markkinoinnin opiskelijoita. Toivottavasti saatte opintopisteitä tästä. Kiitsa teille <3
P.P.S. Jos joku ei vieläkääään sitä tajunnut, niin itsehän tunnen siis suht läjän taloustieteilijöitä eikä minulla ole mitään heitä tai kokoomuslaisia vastaan, vaikka heistä huumoria onkin helppo luoda. Arvot ja kiinnostuksenkohteet toki noin keskimäärin eroavat aika paljon, mutta silti yksi parhaista ystävistäni on taloustieteiden opiskelija. Kavereista löytyy myös hippejä, punkkareita, äärioikeistolaisia, kokoomuslaisia, kepulaisia, kommareita, homoja, hevareita, vihreitä, demareita, kristittyä, juutalaisia, republikaaneja ja muuta pohjasakkaa, joista olis kaikista about yhtä helppo kirjoittaa vastaava teksti. Ja ehkä sen teenkin. Katsomme. Mutta "Make love, not war", niin kuin Laurakin asiaa kommentoi. Heippahei, ensi kertaan.
Eräs pörssiläinen kiteytti minusta asian hyvin sanomalla: "Kyllähän sitä idioottikin tajuaa, että tuota ei tarvitse ottaa tosissaan. Tai idiootit ehkä, mutta näköjään ei taloustieteilijät". Siis oikeasti ihmiset, skarpatkaa vähän. Vaikka teksti aloitetaan kertomalla, että kohta yleistetään ja ihan vitusti, silti porukka vetää herneet sieraimiin ja sipulit aunukseen sen takia, että jostain ihmisryhmästä tehdään yleistyksiä. Haloo? Siis onko joillain ihmisillä vaikeuksia tajuta, mitä yleistämisellä tarkoitetaan? No ei hätää, wikipedia auttaa. Onko tää närkästynyt porukka sitä samaa jengiä, jotka menee stand uppiin ja sitten tulee takaisin sieltä itkien "vittu se dissas pohojanmaalaisia :´(" tai menee kattoomaan Kotiteollisuutta ja vetää herneet nenään, kun Hynynen vittuili, yhyy. Hei, mitä te oikein odotitte? Stereotypioista vedetään huumoria ja luulisi sen jokaisen tietävän. Ja ihmetyttää todellakin sen kuplan kestävyys, jos taloustieteilijät ole vastaavia yleistyksiä itsestään kuulleet. Monet eri aloja opiskelevat tai jo valmistuneet kaverit sanoi, että noi on just niitä yleistyksiä, joita kuulee talous-&kauppatieteilijöistä jatkuvasti. Ehkä _hieman_ provokatiivisesti esitettynä. Ja oikeesti, kuka vitun idari luulee, että blogi, jonka otsikko on "Tero saatana, s'olet gay!" sisältää jotain tutkivaa journalismia ja asiallista pohdintaa? Ei sitten hälytyskellot soineet?
"Ei me oikeesti olla tollasii, mä oon hyvä tyyppi ja annan joka toisen pöllimäni tikkarin takaisin sille vauvalle" ja "Hei, sä et tiedä musta mitään ja kuuntelen hyvää musaa, ei tartte vittuilla". Jokainen närkästynyt voisi kysyä itseltään, että vittuilinko juuri hänelle vai en. Meikä vähän pelkää, että liian moni on tunnistanut piirteitään tekstistä, ja on sen takia vähän kiehahtanut. Tai en oikein keksi muuta syytä. Kaverini sanoikin, että "Jos oikeasti pystyis olemaan sinut oman koulutuksensa, tiedostamisen tason ja arvomaailmansa kanssa, niin ei kai sitä korvaansa lotkauttais", mikä oli musta aika osuvasti sanottu kuten myös tämä. Toisaalta Bertrand Russell sanoi myös, jotta "Jos käsitys, joka on sinun käsityksesi vastainen, raivostuttaa sinua, tämä merkitsee sitä, että tunnet alitajuisesti, ettei sinulla ole riittävän hyviä syitä ajatella siten kuin ajattelet". Onko näin? Katsoiko joku pukupelle peiliin ja ajatteli alitajuisesti, että "ei ehkä sittenkään ole hyvä näin", mutta kuitenkin päätti purkaa turhautumisensa minuun, kun huomasi krakansa olevan vinossa eikä hyppyrikään approved by Nykänen? Ken tietää.
Mutta palataas noihin kommentteihin tekstistä, siellä oli aika mehukasta matskua ja paaaaljon sellaista, jotka kertoo enemmän kommentoijasta kuin minun tekstini minusta. Ensiksi siellä mainittiin mainio ja erittäin omaperäinen sana "ituhippi" aika nopeasti. Hei oikeesti pojat, vähän yritystä siihen vittuilluun. Sitten mun kaikki murot ei pyöri kulhossa eikä ne intiaanitkaan oo siellä kanootis. Nää on ilmeisesti jatkoa sellaisille verbaalisille sivalluksille kuin "ei taida olla laatikon terävin veitsi" tai "ei kulje hissi ylimpään". Nyt kun googlasin, niin löysin hyvän kokoelman näitä sanontoja eräästä toisesta blogista. Sieltä voi sitten nokkelat pojat ja tytöt valita jonkun sopivan lainin, kun haluaa heilauttaa sanansäiläänsä. Itse asiassa oon aika varma, että pojat on käyny valitseen tuolta noita, koska ainakin kolme eri sanontaa jo bongattu, joita on meitsiin kohdistettu. Tosin tuolla ois ollu parempiakin, mutta ei se mitään, ei aina tarvitse keksiä pyörää uudelleen (hehheh). Tai mistä minä tiedän, mulla on kuitenkin pitkät piuhat ja pieni dynamo.
Meikää myös huvitti se, että ensin valitetaan, kun tehdään oletuksia ihmisistä, joita ei tunneta ja sitten heitetään takaisin kommentteja, jotka kohdistuu selkeästi yhteen ihmiseen, ei ihmisryhmään. Tähän tyyliin: "Jos kukaan ei tekisi täällä mitään, niin kuka sitten maksaisi sinun työttömyyskorvauksesi?". Pari tuollaista tuli. Se on hienoa sentään, että ihmiset tuntee mun työhistorian näin hyvin. Hauska, että molemmissa heitoissa oli tuo "mä maksan veroja"-argumentti. Ituhipithän ei kato maksa veroja. Sitten vihjattiin myös, että dödöä pitäis käyttää, kun haisen pahalle. Ja mun kaverit kans. Kiitti hei vinkistä, mun henkilökohtanen hygieniasta huolehtiminen kato unohtu sen jälkeen, kun se kommenteissakin mainittu hyppyritukka vei mun tyttöystävän ja olin siis niiiiin down ja yhyy. Kukaan ei rakasta mua ja kaveritkin haisee :´(
Kiroilusta mainitsi myös pari. Siis mitä vittua? Tää on varmaan jotain näitä sovinnaisuussääntöjä, joita taloustieteilijöiden täytyy oppia, jotta pärjää bisnesmaailmassa, tämän ymmärrän. Poistakaas kaikki kirosanat ja halventavat sanat tosta tekstistä ja kelatkaa nyt hyvät vitun ihmiset, että onko se niin parempi. Höpönvitut sanon minä. Onkohan nyt jollain hiekkaa vitussa, kun jaksaa mokomasta valittaa, kysyn vaan!
Kommenteista tää oli kuitenkin ehkä päivän paras: Vaikka kirjoituksesi läppä olikin ja ihan ok hauska, niin muista tero kuitenkin aina että seisot sanojesi takana. Eli tarkoitan tällä sitä että tulevista taloustieteilijöiden johtajista kovin moni ei sinua tule palkkaamaan. Lisäksi internetissä sanasi leviävät aika vauhdilla ja työpaikkasi asiakaskunta ei tästä ainakaan kasva. Tosta työpaikan asiakaskunnasta ei varmaan tartte välittää, kun ituhipeil ei ole töitä. Mutta se taas ois kyllä vitun absurdi ja aika epätodennäköinen tilanne, että joku työnantaja olis joskus, että "ainii, toi jätkä oli se joka kirjotti meistä paskaa intternetissä viis vuotta sitten, ei palkata!". En ehkä tahtoisi välttämättä niin tiukkapipoiseen firmaan ja sen lisäksi mä kyllä vakavasti kyseenalaistaisin sellaisen johtajan taidot, jotka tekee firman talouden kannalta merkittäviä päätöksiä moisilla argumenteilla. Ei vaikuta kauhean taloudellisrationaaliselta toiminnalta meikän mielestä, mut siellä se sitten kyräilis puku päällä "hähä, me kostettiin sille ituhipille vihdoin" samalla, kun sen alaiset kannustaen taputtelis sitä pälvikaljuunsa. Jesh, ja firmalla menee lujaa!
Mut vakavasti puhuen mua oikeesti vähän surettaa se, että vaikka mulla ei aikuisten oikeasti ollut mitenkään erityisen negatiivista mielikuvaa taloustieteilijöistä tai kokoomuslaisista, niin ihmisten blogissa sekä Facebookissa esittämät kommentit oli paikoitellen aika ala-arvosia, että pisti vähän miettimään mitä porukkaa tää älähtänyt jengi on. Odottaisin ehkä hieman enemmän korkeakoulutetuilta ihmisiltä. Sitten on hyvä miettiä, että kukakohan tässä itsensä teki naurunalaiseksi. Ne, joiden opiskelukavereita hävettää ja vituttaa lukea niiden kommentteja blogista ja FB:stä vai meikä, joka sai ennätysmäärän positiivista palautetta hauskasta tekstistä? Toki hienoa oli, että suurin osa tajusi pointin ja hanskaa sen verran itseironiaa, ettei ala flippailemaan, kun vähän vittuillaan ryhmästä, jota sattuu edustamaan. Kiitos siitä teille <3 Te muut, imekää persettä, mutta älkää liian kovaa <3
P.S. Oi sitä ironiaa, kun tämmösen ituhipin ajatukset sai yhtäkkiä hirveän huomion ja todennäköisesti lisälukijoita sen ansioista, että närkästyneet taloustietelijät mainostivat minun puolestani blogiani erittäin aktiivisesti. Ne oli varmaan niitä markkinoinnin opiskelijoita. Toivottavasti saatte opintopisteitä tästä. Kiitsa teille <3
P.P.S. Jos joku ei vieläkääään sitä tajunnut, niin itsehän tunnen siis suht läjän taloustieteilijöitä eikä minulla ole mitään heitä tai kokoomuslaisia vastaan, vaikka heistä huumoria onkin helppo luoda. Arvot ja kiinnostuksenkohteet toki noin keskimäärin eroavat aika paljon, mutta silti yksi parhaista ystävistäni on taloustieteiden opiskelija. Kavereista löytyy myös hippejä, punkkareita, äärioikeistolaisia, kokoomuslaisia, kepulaisia, kommareita, homoja, hevareita, vihreitä, demareita, kristittyä, juutalaisia, republikaaneja ja muuta pohjasakkaa, joista olis kaikista about yhtä helppo kirjoittaa vastaava teksti. Ja ehkä sen teenkin. Katsomme. Mutta "Make love, not war", niin kuin Laurakin asiaa kommentoi. Heippahei, ensi kertaan.
torstai 24. syyskuuta 2009
Vitun taloustieteilijät ja muut perseääliöt
Tämä teksti on avautuminen ihmisryhmästä ja sisältää ihan vitusti yleistyksiä. "Ei voi yleistää" joku idari aina sanoo, mutta kattokaas nyt, ihan helposti voi. Kas näin.
Siis voi vittu mitä porukkaa. Ei mitään tyylitajua. Ei mitään mielikuvitusta. Karseat vaatteet ja oksettavat arvot. Hirveä halu saada svidduna liksaa, mutta ei mitään halua tehdä muille hyvää. Lisäks ne ei tajua vittuakaan politiikasta ja äänestää Kokoomusta ihan tavasta. Ja ne jotka tajuaa siitä politiikasta jotain oikeasti ajattelee, että jos joku murtautuu sun kämppään, niin sen saa tappaa ja narkkareilla ei ole ihmisarvoa. Ja vittu ei, puvut ei oikeasti ole tyylikkäitä jokapäivän asusteita ja salkku ei ole kätevä tai ergonominen esine tavaroiden kantamiseen.
No mutta siis eihän tuo oikeastaan vielä paha ole. Mutta sitä mä en voi käsittää, miten taloustieteilijöiltä noin keskimäärin puuttuu kaikenlainen kyky ymmärtää taidetta. Siis mitä vittua? Siellä on ihan sikana tyyppejä ja koko tiedekunnassa on joku kolme tyyppiä, jotka tajuaa musasta jotain ja se yks niistä kolmesta oikeestaan vaihto pääainetta. Siis mikä ihme siinä on, että jos sua kiinnosta talousjutut, niin sen jälkeen sut siunataan järkyttävän paskalla taidemaulla ja sit mennään kreisibailaamaan Giglin Marliniin hyppyritukka pystyssä ja herutellaan jotain oman ainejärjestön vetyperoksidiblondeja, jotka käyttää aamuisin kaks tuntia meikkaamiseen, jotta ne vois näyttää kaikki siltä samalta stereotypiseltä vetyperoksidiblondilta. Jeesus. Miten oikeasti jonkun ihmisryhmän sisällä voi olla niin vähän vaihtelua ulkonäön suhteen? Vitun salkkuspedet ja hyppyritukat.
Tai oikeastaan olen huomannut myös sen, että jos on politiikassa oikealle kallellaan, niin siinä vaiheessa katoaa kunnioitus kulttuuria ja taidetta kohtaan. Toisaalta ehkä se johtuu just siitä, että kun siitä ei vittuakaan tajuta, niin sitä ei osata arvostaa. Kyllähän se Lady Gagakin hyvä on ja mielipideasioista ei voi riidellä. Ai ei vai? No vittu voi. Ja ei millään pahalla, mutta ei kaikki mielipiteet ole yhtä arvokkaita, vitun spede. Hanki jotkut pohjatiedot musasta ja tuu sitten huutelee.
Ja mikä vittu siinä rahassa edes kiehtoo? Meikä on tavannut interwebissä ja muualla näitä helvetin laissez faire tyyppisiä ajattelijoita, joiden mielestä millään muulla ei oo väliä kuin sillä, että jokainen saa tienata rauhassa rahaa ja jos joku vitun saastanen narkki tulee mun pihalle, ni ammun haulikolla. Okei, kyllä mäkin rahaa arvostan tiettyyn pisteeseen asti, mutta jotkut ihmiset ei oikeasti tunnu tajuavan sitä, että tietyn pisteen jälkeen (LUE: Bkt:n kasvu ei enää lisää hyvinvointia)se ei luo mitään hyvinvointia, vaikka sitä fyffeä olis enempi. Itse utilitaristina en vaan voi kannattaa mitään höpöhöpö vapauden kasvattamista asioissa, joissa yhteiskunnan kokonaishyöty ei maksimoidu. Hei, se vitun Pareto-tehokkuus on arvovalinta eikä kauhean hyvä sellainen, jos tahtoo hyvän yhteiskunnan rakentaa. Tästä tuli hauska anekdootti mieleen yhdeltä kansantaloustieteen kurssilta, jossa omassa esityksessäni työttömyyden kitkemisessä toin esiin, että talouden tehokkuuden lisäksi pitää ottaa muita asioita huomioon kuten ihmisten hyvinvointi ja onnellisuus. Joku tokaisi tähän tyyliin, että "hyvä pointti, eipä ole tullut ennen mieleen". Siis mitä vittua? Ei ole tullut ennen mieleen? Missä vitun kuplassa te siellä oikein touhuatte? Ihan kuin talous olisi jotenkin irrallinen asia yhteiskunnasta. Ei oo tullut mieleen, voi jeesus.
Ja vittu kokoomusnuoret. Huh. Ei vittu mitä porukkaa. Vitun limasta sakkia, joita ei kiinnosta demokratia vittuakaan. Se nähtiin esimerkiksi hyvin oman ylioppilaskuntani päätöksissä, jossa kokkareiden edustajat (ja taloustieteilijöistä ja tietokonejäbistä koostuva P&D) äänestivät ylioppilaskylän asukasneuvostoon jäbän, joka oli saanut kyseisissä vaaleissa nolla ääntä. Vittu, nolla ääntä. Luuseri ei äänestänyt edes itseään. Ja arvaa montako kertaa tyyppi kävi kokouksissa? Nolla. Vastaehdotushan tälle oli, että oltaisiin äänestetty ne viis seuraavaksi eniten ääniä saaneita sinne asukasneuvostoon, mutta kun jotkut ei pidä demokratiasta, niin ei sitten. Vittu mitä oman edun tavoittelua, mikä koituu kaikkien harmiksi. Oikeesti, imekää persettä. Uusimman Jyväskylän ylioppilaslehdessä (10/2009) sivulla 5 olikin tästä pieni kirjoitus, jos asia ei ole tuttu. Sitten tää vaalirahajuttu ja joiden kokkareiden suhtautuminen asiaan. Joitain ei vaan oikeasti kiinnosta, että meidän pääministeri kavaltaa itselleen veronmaksajien rahoja, mitä vittua? Erään foorumin isokullinen kirjoittaja kommentoikin asiaa seuraavin sanoin: "Eihän se jotain kokoomuksen perusäänestäjää haittaa yhtään, jos lakeja rikotaan, kun se on heille kaikilla mahdollisilla tavoilla arkipäivää muutenkin." Sepä. Käyttäkäämme hänestä vaikka nimimerkkiä Isokulli-Mikke, jotta hänen mahtava slarbansa tulee mainittua. Se, jos jokin, on oleellista.
Tästä aiheesta vois jatkaa kyllä loputtomiin, mutta säästetään vielä toiselle kierrokselle vähän energiaa.
P.S. Kiitokset eräälle taloustieteen opiskelijalle, joka yllytti minua kirjoittamaan tämän tekstin. Hän oli turhautunut kanssaopiskelijoihinsa. Sekä niille kaikille hyville taloustieteilijöille, jotka tajuutte jostain jotain. Ja niille parille kokkareelle, joita kiinnosta muukin kuin oma kermanen perse.
Siis voi vittu mitä porukkaa. Ei mitään tyylitajua. Ei mitään mielikuvitusta. Karseat vaatteet ja oksettavat arvot. Hirveä halu saada svidduna liksaa, mutta ei mitään halua tehdä muille hyvää. Lisäks ne ei tajua vittuakaan politiikasta ja äänestää Kokoomusta ihan tavasta. Ja ne jotka tajuaa siitä politiikasta jotain oikeasti ajattelee, että jos joku murtautuu sun kämppään, niin sen saa tappaa ja narkkareilla ei ole ihmisarvoa. Ja vittu ei, puvut ei oikeasti ole tyylikkäitä jokapäivän asusteita ja salkku ei ole kätevä tai ergonominen esine tavaroiden kantamiseen.
No mutta siis eihän tuo oikeastaan vielä paha ole. Mutta sitä mä en voi käsittää, miten taloustieteilijöiltä noin keskimäärin puuttuu kaikenlainen kyky ymmärtää taidetta. Siis mitä vittua? Siellä on ihan sikana tyyppejä ja koko tiedekunnassa on joku kolme tyyppiä, jotka tajuaa musasta jotain ja se yks niistä kolmesta oikeestaan vaihto pääainetta. Siis mikä ihme siinä on, että jos sua kiinnosta talousjutut, niin sen jälkeen sut siunataan järkyttävän paskalla taidemaulla ja sit mennään kreisibailaamaan Giglin Marliniin hyppyritukka pystyssä ja herutellaan jotain oman ainejärjestön vetyperoksidiblondeja, jotka käyttää aamuisin kaks tuntia meikkaamiseen, jotta ne vois näyttää kaikki siltä samalta stereotypiseltä vetyperoksidiblondilta. Jeesus. Miten oikeasti jonkun ihmisryhmän sisällä voi olla niin vähän vaihtelua ulkonäön suhteen? Vitun salkkuspedet ja hyppyritukat.
Tai oikeastaan olen huomannut myös sen, että jos on politiikassa oikealle kallellaan, niin siinä vaiheessa katoaa kunnioitus kulttuuria ja taidetta kohtaan. Toisaalta ehkä se johtuu just siitä, että kun siitä ei vittuakaan tajuta, niin sitä ei osata arvostaa. Kyllähän se Lady Gagakin hyvä on ja mielipideasioista ei voi riidellä. Ai ei vai? No vittu voi. Ja ei millään pahalla, mutta ei kaikki mielipiteet ole yhtä arvokkaita, vitun spede. Hanki jotkut pohjatiedot musasta ja tuu sitten huutelee.
Ja mikä vittu siinä rahassa edes kiehtoo? Meikä on tavannut interwebissä ja muualla näitä helvetin laissez faire tyyppisiä ajattelijoita, joiden mielestä millään muulla ei oo väliä kuin sillä, että jokainen saa tienata rauhassa rahaa ja jos joku vitun saastanen narkki tulee mun pihalle, ni ammun haulikolla. Okei, kyllä mäkin rahaa arvostan tiettyyn pisteeseen asti, mutta jotkut ihmiset ei oikeasti tunnu tajuavan sitä, että tietyn pisteen jälkeen (LUE: Bkt:n kasvu ei enää lisää hyvinvointia)se ei luo mitään hyvinvointia, vaikka sitä fyffeä olis enempi. Itse utilitaristina en vaan voi kannattaa mitään höpöhöpö vapauden kasvattamista asioissa, joissa yhteiskunnan kokonaishyöty ei maksimoidu. Hei, se vitun Pareto-tehokkuus on arvovalinta eikä kauhean hyvä sellainen, jos tahtoo hyvän yhteiskunnan rakentaa. Tästä tuli hauska anekdootti mieleen yhdeltä kansantaloustieteen kurssilta, jossa omassa esityksessäni työttömyyden kitkemisessä toin esiin, että talouden tehokkuuden lisäksi pitää ottaa muita asioita huomioon kuten ihmisten hyvinvointi ja onnellisuus. Joku tokaisi tähän tyyliin, että "hyvä pointti, eipä ole tullut ennen mieleen". Siis mitä vittua? Ei ole tullut ennen mieleen? Missä vitun kuplassa te siellä oikein touhuatte? Ihan kuin talous olisi jotenkin irrallinen asia yhteiskunnasta. Ei oo tullut mieleen, voi jeesus.
Ja vittu kokoomusnuoret. Huh. Ei vittu mitä porukkaa. Vitun limasta sakkia, joita ei kiinnosta demokratia vittuakaan. Se nähtiin esimerkiksi hyvin oman ylioppilaskuntani päätöksissä, jossa kokkareiden edustajat (ja taloustieteilijöistä ja tietokonejäbistä koostuva P&D) äänestivät ylioppilaskylän asukasneuvostoon jäbän, joka oli saanut kyseisissä vaaleissa nolla ääntä. Vittu, nolla ääntä. Luuseri ei äänestänyt edes itseään. Ja arvaa montako kertaa tyyppi kävi kokouksissa? Nolla. Vastaehdotushan tälle oli, että oltaisiin äänestetty ne viis seuraavaksi eniten ääniä saaneita sinne asukasneuvostoon, mutta kun jotkut ei pidä demokratiasta, niin ei sitten. Vittu mitä oman edun tavoittelua, mikä koituu kaikkien harmiksi. Oikeesti, imekää persettä. Uusimman Jyväskylän ylioppilaslehdessä (10/2009) sivulla 5 olikin tästä pieni kirjoitus, jos asia ei ole tuttu. Sitten tää vaalirahajuttu ja joiden kokkareiden suhtautuminen asiaan. Joitain ei vaan oikeasti kiinnosta, että meidän pääministeri kavaltaa itselleen veronmaksajien rahoja, mitä vittua? Erään foorumin isokullinen kirjoittaja kommentoikin asiaa seuraavin sanoin: "Eihän se jotain kokoomuksen perusäänestäjää haittaa yhtään, jos lakeja rikotaan, kun se on heille kaikilla mahdollisilla tavoilla arkipäivää muutenkin." Sepä. Käyttäkäämme hänestä vaikka nimimerkkiä Isokulli-Mikke, jotta hänen mahtava slarbansa tulee mainittua. Se, jos jokin, on oleellista.
Tästä aiheesta vois jatkaa kyllä loputtomiin, mutta säästetään vielä toiselle kierrokselle vähän energiaa.
P.S. Kiitokset eräälle taloustieteen opiskelijalle, joka yllytti minua kirjoittamaan tämän tekstin. Hän oli turhautunut kanssaopiskelijoihinsa. Sekä niille kaikille hyville taloustieteilijöille, jotka tajuutte jostain jotain. Ja niille parille kokkareelle, joita kiinnosta muukin kuin oma kermanen perse.
torstai 17. syyskuuta 2009
Ekat treffit
On kaksi asiaa, jotka jokaisen pitäisi kysyä ensitreffeillä. Ne menee näin:
1. Nieletkö?
2. Onko sinulla mielenterveysongelmia?
Voitte halutessanne muuttaa kohdan 1. naiskysyjälle sopivaksi ja kohtaan 2. voi lisätä tarkentavan kysymyksen lääkityksestä. Lisää vinkkejä myöhemmin, näillä pärjää aika pitkälle. Näihin tunnelmiin.
1. Nieletkö?
2. Onko sinulla mielenterveysongelmia?
Voitte halutessanne muuttaa kohdan 1. naiskysyjälle sopivaksi ja kohtaan 2. voi lisätä tarkentavan kysymyksen lääkityksestä. Lisää vinkkejä myöhemmin, näillä pärjää aika pitkälle. Näihin tunnelmiin.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Kiire on meidän mantramme
Tiedättekö sen tunteen, kun on hirveesti stressiä ja kiirettä ja sitten tietää, ettei kerkee levätä ja ottaa rennosti moneen päivään, niin silloin tuntuu mahassa sillei jännältä. Nyt tuntuu. Samaan aikaan musta on alkanut tuntumaan siltä, että maailmassa työt ja aikaansaaminen jakautuu aika epätasaisesti. On sellaisia tyyppejä, jotka tekee kaiken homman ja kaiken ylimääräsen ja sitten niitä tyyppejä, jotka tekee sen vähimmäismäärän hommia. Itse tunnen kuuluvani ensiksi mainittuihin. Vähän niinku omassa työ- ja kaveripiirissä hommat menee näin. On pari tyyppiä, jotka tekee ihan sikana hommia ja tappaa ittensä työllä. Sit on niitä, jotka ei tee mitään ylimääräistä ellei käsketä. Sit joskus tulee sellaisia tilanteita, että pitäis saada asioita aikaan, mutta ne kiireiset tyypit ei kerkeä ja ne lusmut ei vaan saa aikaan. No lopulta joku kiireinen tyyppi ottaa itelleen vielä vähän lisää hommia ja on entistää kiireisempi. Noidankehä.
Mua joskus jaksaa ihmetyttää ihmisten saamattomuus. En tiedä, onhan sitä joskus itekin. Mutta noin keskimäärin saan kyllä aika paljon asioita aikaan. Ja olen just semmonen ihminen, että kaikessa pitää olla mukana ja touhuta kaikkea. Ei siinä, keskimäärin mä tykkään kyllä tehdä asioita esim. järjestösektorilla, mutta jossain vaiheessa sitä aina huomaa, että nyt on taas pikkusen liikaa hommia ja joutuu juoksemaan paikasta toiseen kulli maata viistäen. Eiku miten se sanonta meni? No anyway, kiirettä joskus on. Kiire on meidän mantramme ja sillei. Muistan yhden viikon, kun mulla oli kuus kokousta, joissa olin läsnä. Kuus! Ihan kreisii ja siinä välissä kyllä kelaa, että miten tähän taas tultiin.
Meikä on vähän kelannut sillei isommalla mittakaavalla, että miten tähän tultiin. Miks vitussa pitää niin hulluna tehdä ja saada aikaiseksi? ”Koska bruttokansantuote” vastaa kokoomusnuori. ”Koska hyvinvointivaltio” vastaa demarit. Vasurit ei varmaan itekään tiedä. Vihreät ei vastaa mitään, mutta yhtä kiireisiä nekin on. Meikä on sitä mieltä..., että ”meikä” on kyllä siisti sana. Siinä tulee sellanen ”meitshän tietää nää jutut”-fiilis. ”Meitsi” on muuten toinen hieno sana. Niin siis meikähän oli siis sitä mieltä, että länsimaissa tehdään ihan liikaa töitä. Mihin hittoon sitä rahaa muka tarttee edes niin paljon? No okei, mulla ei ole lapsia ja kolmea vaimoa ja koiraa, mutta näin ainakin tässä elämänvaiheessa saa kyllä varsin pienillä summilla ihan ihmeitä aikaan. Siitä oon ainakin varma, että onnellisuutta tai hyvinvointia se ylimääräinen pätäkkä ei juurikaan luo. Tälläkin hetkellä olisin valmis vaihtamaan rahaa vapaa-aikaan ihan hyvillä vaihtosuhteilla. Onko täällä siivous-, tiskaus- ja organisointikykyisiä ihmisiä? Voisin palkata jonku kääpiösiivoojan itelleni. Siellä se tepastelis ja vois rauhassa näppäillä kiveksiään. Niin siihen tulotasoon ja onnellisuuuteen piti kommentoida, että tietyn tulotason jälkeen tulot eivät tutkimustenkaan mukaan näyttele kovinkaan merkittävää roolia ihmisten onnellisuudessa. Niinhän se menee, että raha ei tee onnelliseksis, vaikka rahattomuus tekiskin onnettomaksi.
Joo, näinä post-eskpansiivisen hyvinvointivaltion aikoina (post-sanat <3 ), kun ollaan vielä laman kourisssa on ehkä turha puhua siitä kuinka ihmisten pitäis tehdä vähemmän töitä, kun huoltosuhde on vituilllaan ja systeemi kusee rahotusongelmiin. Ja edelleen, paraskin puhuja, että ihmisten pitäis chillata enempi. Onko ne lusmut sittenkin oikeessa? Tälläkin hetkellä oon tien päällä ja koitan tehdä jotain ”hyödyllistä”, kun ei muuten kerkee. Tuolla nuo etupenkillä höpäjää Big Brotherista, kun toinen kirjoittaa työkseen jotain blogia siihen. Jännät kuviot. Itse dataan takapenkillä, koitan kirjoittaa seminaariraporttiavalmiiks ja kun siihen ei pystynyt enää keskittymään, niin pitää käyttää aika tehokkaasti kirjoittamalla blogia. Ei, ei voi vaan chillaa. Tai toisaalta just tämmösissä tilanteissa sitä mielummin sitten tekee jotain hyödyllistä, kun ei voi kuitenkaan chillata täysillä. Sitten kun on kotona, niin voi hetken näppäillä rauhassa kiveksiään ja sitten nukkua. Täysillä.
P.S. Se on aina mahtavaa, kun joku toivoo samalla kertaa Yötä, Klamydiaa, Mambaa ja Popedaa. Sitä menee pieni DJ hämilleen, kun ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Teki mieli itkeä, mutta kuitenkin vain hymyilin epätoivoisena, kun samaan aikaan Mannerheim tuijotti minua seinällä. Mikkelin Päämajassa on Mannerheimin kuva tanssilattian edustalla. Musta se on jo aika perverssiä. Ei ois Marski ylpee Suomen kansasta, kun se kattelee niitä tuhannen turvat tanssilattialla.
P.P.S. Tänään tuli vikaana hitaana Carole Kingiä. Hieno biisi. Kotiinpäästyäni kuuntelin vähän Nipaa taas vaihteeks. Saa unta.
Mua joskus jaksaa ihmetyttää ihmisten saamattomuus. En tiedä, onhan sitä joskus itekin. Mutta noin keskimäärin saan kyllä aika paljon asioita aikaan. Ja olen just semmonen ihminen, että kaikessa pitää olla mukana ja touhuta kaikkea. Ei siinä, keskimäärin mä tykkään kyllä tehdä asioita esim. järjestösektorilla, mutta jossain vaiheessa sitä aina huomaa, että nyt on taas pikkusen liikaa hommia ja joutuu juoksemaan paikasta toiseen kulli maata viistäen. Eiku miten se sanonta meni? No anyway, kiirettä joskus on. Kiire on meidän mantramme ja sillei. Muistan yhden viikon, kun mulla oli kuus kokousta, joissa olin läsnä. Kuus! Ihan kreisii ja siinä välissä kyllä kelaa, että miten tähän taas tultiin.
Meikä on vähän kelannut sillei isommalla mittakaavalla, että miten tähän tultiin. Miks vitussa pitää niin hulluna tehdä ja saada aikaiseksi? ”Koska bruttokansantuote” vastaa kokoomusnuori. ”Koska hyvinvointivaltio” vastaa demarit. Vasurit ei varmaan itekään tiedä. Vihreät ei vastaa mitään, mutta yhtä kiireisiä nekin on. Meikä on sitä mieltä..., että ”meikä” on kyllä siisti sana. Siinä tulee sellanen ”meitshän tietää nää jutut”-fiilis. ”Meitsi” on muuten toinen hieno sana. Niin siis meikähän oli siis sitä mieltä, että länsimaissa tehdään ihan liikaa töitä. Mihin hittoon sitä rahaa muka tarttee edes niin paljon? No okei, mulla ei ole lapsia ja kolmea vaimoa ja koiraa, mutta näin ainakin tässä elämänvaiheessa saa kyllä varsin pienillä summilla ihan ihmeitä aikaan. Siitä oon ainakin varma, että onnellisuutta tai hyvinvointia se ylimääräinen pätäkkä ei juurikaan luo. Tälläkin hetkellä olisin valmis vaihtamaan rahaa vapaa-aikaan ihan hyvillä vaihtosuhteilla. Onko täällä siivous-, tiskaus- ja organisointikykyisiä ihmisiä? Voisin palkata jonku kääpiösiivoojan itelleni. Siellä se tepastelis ja vois rauhassa näppäillä kiveksiään. Niin siihen tulotasoon ja onnellisuuuteen piti kommentoida, että tietyn tulotason jälkeen tulot eivät tutkimustenkaan mukaan näyttele kovinkaan merkittävää roolia ihmisten onnellisuudessa. Niinhän se menee, että raha ei tee onnelliseksis, vaikka rahattomuus tekiskin onnettomaksi.
Joo, näinä post-eskpansiivisen hyvinvointivaltion aikoina (post-sanat <3 ), kun ollaan vielä laman kourisssa on ehkä turha puhua siitä kuinka ihmisten pitäis tehdä vähemmän töitä, kun huoltosuhde on vituilllaan ja systeemi kusee rahotusongelmiin. Ja edelleen, paraskin puhuja, että ihmisten pitäis chillata enempi. Onko ne lusmut sittenkin oikeessa? Tälläkin hetkellä oon tien päällä ja koitan tehdä jotain ”hyödyllistä”, kun ei muuten kerkee. Tuolla nuo etupenkillä höpäjää Big Brotherista, kun toinen kirjoittaa työkseen jotain blogia siihen. Jännät kuviot. Itse dataan takapenkillä, koitan kirjoittaa seminaariraporttiavalmiiks ja kun siihen ei pystynyt enää keskittymään, niin pitää käyttää aika tehokkaasti kirjoittamalla blogia. Ei, ei voi vaan chillaa. Tai toisaalta just tämmösissä tilanteissa sitä mielummin sitten tekee jotain hyödyllistä, kun ei voi kuitenkaan chillata täysillä. Sitten kun on kotona, niin voi hetken näppäillä rauhassa kiveksiään ja sitten nukkua. Täysillä.
P.S. Se on aina mahtavaa, kun joku toivoo samalla kertaa Yötä, Klamydiaa, Mambaa ja Popedaa. Sitä menee pieni DJ hämilleen, kun ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Teki mieli itkeä, mutta kuitenkin vain hymyilin epätoivoisena, kun samaan aikaan Mannerheim tuijotti minua seinällä. Mikkelin Päämajassa on Mannerheimin kuva tanssilattian edustalla. Musta se on jo aika perverssiä. Ei ois Marski ylpee Suomen kansasta, kun se kattelee niitä tuhannen turvat tanssilattialla.
P.P.S. Tänään tuli vikaana hitaana Carole Kingiä. Hieno biisi. Kotiinpäästyäni kuuntelin vähän Nipaa taas vaihteeks. Saa unta.
tiistai 1. syyskuuta 2009
Tasa-arvo, mitä se on?
Kiirettä on ollut, pahoittelut kaikille faneilleni, ettei ole ollut aikaa kirjoitella. Kummallekin teistä. Kohta on taas työreissuja ja ylimäärästä lorvimisaikaa, niin ehkä sitä taas saa skriivailtua jotain turhaa. Nyt taas jotain poliittisempaa ja yhteiskunnallisempaa pohdintaa väliin.
Sukupuolten välinen tasa-arvo, se on kyllä jännä juttu. Joillekin se tarkoittaa sitä, että kaikki ovat lain edessä tasa-arvoisia. Se käsittääkseni Suomessa toteutuu jo pääosin aika hyvin, joitain poikkeuksia toki on suuntaan ja toiseen. Ainakin käytännön tasolla, jos teoriassa ei. Joillekin tasa-arvo tarkoittaa taas sitä laajemmassa mittakaavassa eli sitä, että syrjivät sosiaaliset rakenteet tulisi poistaa yhteiskunnasta. Ajatuksena tämä on tosi toivottava, mutta käytännön tasolla ei tule koskaan täysin toteutumaan. Mutta mietitääs hieman kuitenkin noita juttuja, koska pohtimallahan sitä maailmaan muutetaan. Katsokaas näin.
Minusta on hieman typerää, että eniten aina epätasa-arvon kohdalla jaksetaan mouhottaa noista miesten ja naisten palkkaeroista. Totta, kyllä niitä on. Vertailuja tehdessä taas joskus otetaan esimerkiksi naisten ja miesten kokonaispalkkaerot, vaikka olennaisinta on se, että kuinka paljon palkkaeroja löytyy samaa työtä tekevillä. Sehän on päivänselvää, että yksityisellä ja julkisella sektorilla ei ole samanlaiset palkat, eikä tule koskaan olemaankaan. Naiset taas tekee hommia enempi julkisella puolella. Miksi näin on, onkin sitten vaikeampi kysymys. Jotkut selittää sitä naisten suuremmalla luontaisella hoivavietillä, jonka takia heitä hakeutuu hoitoalalle enempi sekä koulutussektorille. Tämän pohtiminen on taas yhdentekevää, koska lain puitteissa ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet valita koulutuksensa. Julkisella sektorilla ei myöskään ole palkkaeroja naisten ja miesten välillä, koska palkat määräytyy taulukoiden mukaan sekä niiden korotukset. En tosin tiedä, että aiheuttavatko vanhempainlomat tai naisten jättäytymiset kotiäidiksi muutamaksi vuodeksi vääristymiä noihin palkkoihin erisuuruisten korotusten kautta. Jos näin, niin sellaiset epäkohdat olisi toki korjattava. Ei työkokemus vuosissa kuitenkaan kerro varsinaisesti mitään enää ammattitaidosta tarpeeksi monen vuoden jälkeen, jotta pelkästään se olisi perusteltu syy korotuksille. Asijaan. Palkkaerot yksityisellä sektorilla ovat taas tosiasia. Mistä tämä johtuu? Osittain se johtuu siitä, että naiset pyytävät pienempiä palkkoja työnantajilta. Mistä tämä johtuu? Ehkä siitä, että tiedostetaan, että omat palkat ovat pienempiä, niin joutuu pyytämään pienempää palkkaa (noidankehä!), mutta toisaalta siinä voi myös olla joku röyhkeysgeeni, joka naisilta puuttuu ja miehillä on. Osittain se johtuu siitä, että etenkin nuoret naiset ovat työnantajalle aina riski, koska ne voi pamahtaa paksuks ja alkaa putkauttelemaan mini-ihmisiä. Tämä on todellinen riski työnantajalle, koska osaavan työntekijän korvaaminen ei ole kauhean helppoa ja äitiysloman ajaltakin sitä palkkaa joutuu maksamaan. Tämä on toki sellainen epäkohta, johon voitaisiin puuttua lainsäädännöllä ja myös pitäisi. Sellainen asia, jota palkkaerojen kohdalla ei muisteta kauhean usein mainita on, että miehet tekevät keskimäärin pidempää työviikkoa kuin naiset, mutta ilmeisesti ei päde ainakaan toimihenkilöihin, kuten tästä linkistä näemmä, mutta jos se jossain pätee, niin se on minusta ihan perusteltu syy palkkaeroille. Ja ai niin joo, se naisen euro ei ole 80 senttiä vaan jonkun turhakelehden mukaan 96 senttiä, jos ei vertailla typerästi. Toimihenkilöillä ilmeisesti 90 senttiä, kts. aiempi linkki.
Ja miksi palkkaeroista mouhottaminen on niin typerää? Koska se kertoo jotain mouhottajan luonteenlaadusta, jos raha-asiat on niitä tärkeimpiä epätasa-arvoistavia tekijöitä yhteiskunnassa. Luulisi, että olisi tärkeämpiäkin asioita elämässä. Esimerkiksi vaikka se naisten kokema parisuhdeväkivalta. Tosin naiset ovat myös siinä aktiivisena osapuolena hyvin kunnostautuneet viime vuosina. Miesten kokemuksista vääryyksistä tunnutaan hyvin aina unohtavan esimerkiksi sellainen seikka, että huoltajuuskysymyksissä miehet ovat aina altavastaajina, vaikka paperilla he olisivatkin pätevämpiä vanhempia. Nykyään kaikenmualiman narkkarihorot vie muksut, vaikka isällä menisi asiat paremmin. Toki uskon, että on paljon esim. alkoholisti-isukkeja, joille pulllo on tärkeämpi kuin muksut ja varmaan suhteessa enempi kuin naisia. Se ei silti selitä miksi huoltajuuskiistoissa yhdeksän kymmenestä tapauksesta päätetään äidin hyväksi.
Myös työmarkkinoilla tapahtuu sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää jatkuvasti. Esimerkiksi naisia ei kauhean helpolla palkata vaikka autokauppiakiksi tai kodinkonekauppiaiksi. Ei sillä, kyllä sitä itsekin siihen sortu, että jos on naismyyjä ja ois telkkaria ostamassa, niin on sitä vähän skeptinen, koska jos totta puhutaan, niin on ne akat yleensä aika pihalla noista teknisistä vempeleistä. Sovinistit, high five o/\o. No okei, on sitä kyllä miesmyyjiä kohtaankin skeptinen, mutta etenkin nais. Monilla palvelualoilla taas tunnuttaisiin suosivan nuoria nättejä naisia eikä rumia miehiä. Koska ootte nähneet Makuunin kassalla ruman tytön? Tai kenet tahansa pojan? Palvelualolla nyt muutenkin se ulkonäkö on suht tärkeä, mutta siihen ovat syynä asiakkaat, jotka vaan diggaa sellasista näpsäköistä pimuista ja pojuista.
Sitten esimerkiksi nuorilla miehillä on suurempi syrjäytymis-, alkoholisoitumis ja itsemurhariski kuin nuorilla naisilla. Reilua? Oma vika? Tuohon ”oma vika”-korttiin voi usein vedota, mutta silloin siihen voi vedota kyllä palkkaerojenkin kohdalla. Tosiasiahan on se, että ihan samalla tavalla kuin sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet johtavat palkkaeroihin työmarkkinoilla, niin ne johtavat myös nuorilla miehillä siihen syrjäytymiseen. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret naiset voivat aina pelata ”perustanpa perheen”-kortin, kun nuorilla miehillä on pelata lähinnä se ”tartu pulloon”-kortti. Tästä päästään myös sellaiseen aiheeseen kuin parinmuodostus. Tosiasia on se, että huonosti koulutetulla vähäntuloisella ja syrjäytymisvaarassa olevalla miehellä on aika heikosti kysyntää partnerimarkkinoilla. Naisten kohdalla asia ei ole niin paha, koska huonotuloiset naiset eivät ole menetttäneet arvoaan näillä markkinoilla. Naiset taas priorisoivat menestyviä ja hyvätuloisia miehiä, ihan tutkitusti, näissä naimahommissa. Vähätuloinen nainen voi aina pelata sen ”imasenpa insinööriä”-kortin sekä sen päälle ”unohanpa pillerit”-kortin, jonka kombinaatiosta syntyy ”sormus sormeen ja pullat uuniin”-kortti, jolla voittaa automaattisesti. Okei, toi pillerijuttu oli vähän kyynisesti ajateltu, mutta valitettavasti tiedän pari tapausta.
Tähän välihuomautuksena, että vittu mä käytän paljon talousmaailman termistöä mun tekstissä. Asuukohan mun sisällä joku pieni kokoomusnuori, joka tahtoo tahtoo päästä ulos salkkuineen ja geneerisine kauluspaitoineen?
Myös asevelvollisuus on sellainen asia, jota telaketjufeministit ei kauheasti nosta esille. Tai jos nostavat, niin ovat sitä mieltä, että koko yleinen asevelvollisuus pitäisi lakkauttaa. Tätä tuskin tulee tapahtumaan. Jos tältä osin tahdotaan tasa-arvoa parantaa, niin yleisen asevelvollisuuden pitäisi koskea molempia sukupuolia eikä vain miehiä. Tähän sitten tietty jotkut naiset pelaa ”ei naiset sovellu armeiijaan” tai ”armeija on liian raskas pienille naisille”-kortin, mutta se ei tässä pelissä ole kovin validi, koska ainahan meille munattomille miehillekin on tuo sivarioptio ollut olemassa. Tai siis ei aina, mutta jo jonkun tovin. Yleinen asevelvollisuus liittyy myös noihin palkkaeroihin sillä tavalla, että sen vuoksi miehet aloittavat opiskelunsa keskimäärin vuoden myöhemmin tai ovat keskimäärin sen 8-9 kuukautta pois työelämästä, mikä ei rahassa mitattunakaan ole ihan pieni summa. Se summa kun pitäisi laskea siitä viimeisestä työvuodesta, koska sen 37. työvuoden palkkahan siitä saa saamatta, jos vuoden myöhemmin duunit aloittaaa ja vikaksi työvuodeksi jää 36. työvuosi. Jos puhutaan vaikka akateemisista aloista, niin se viimeinen työvuosi ei ole välttämättä enää kauhean huonopalkkainen. Se 4-10% ero palkoissa toki tasoittaa tuota ajanmyötä, mutta vain yksityisellä puolella. Ehkä se ne äitiyshommelit tosin tasoittaa sitä enempi, mutta jos nyt mä oikein mutuilen, niin julkisella sektorilla työskentelevällä lapsettomalla naisella on mahdollisuus tienata elämänsä aikana 6-12kk vikan vuoden palkka enempi kuin vastaavalla miehellä. ”Lapsi ja synnytys” -korttia naiset myös usein käyttää tuota asevelvollisuutta vastaan, mutta tosiasiassahan nekään eivät ole pakollisuus vaan valinta. Vaikka hormonit siihen ajaisivatkin. Tai siinä vaiheessa, jos siitä tehdään pakollista, niin meikä voi ruveta siitosoriks, hehheh. Toi on muuten sama paska vitsi, jonka jokainen dorka mies heittää, jos puhutaan siitä kuinka miesten mennessä armeijaan naisten pitää sit tehdä lapsia.
Jotta tämäkään kirjoitus ei jäisi ilman niitä paljon puhuttuja kulli- ja pillujuttuja, niin sekin pitää mainita, että naiset pääsee harrasrtamaan seksiä keskimäärin kaks vuotta aikasemmin kuin miehet. Reilua? Ei musta. No ehkä miehet sitten ottaa kiinni siellä toisessa päässä, koska me ei rupsahdeta vaan sillei harmaannutaan charmantisti. Hähä! Niin ja joo, naiset pääsee ikärajallisiin baareihin monesti aikaisemmin sisälle kuin miehet. Plus että niille tarjotaan drinkkejä baareissa. Miehillä on sentään se boonuksena, että meillä on suurempi riski joutua satunnaisen väkivallan kohteeksi. Ja joo, naiset tarttee vähemmän viinaa humaltuakseen, jossa ne säästää ihan sikana rahaa! Ja ruokaakin tarttee vähempi!
Sitten sellainen pointti tuli taas naisten puolelta esille, että niiden on paljon hankalampi päästä musaskeneen vaikuttamaan kuin poikien. Parilta tuttavalta olen kuullut sitä, että nuorempana kiinnostusta oli, mutta rokkijutut oli poikien heiniä eikä tyttöä ihan hevillä \,,/ bändiin päästetty. Jos omalta kohdalta ajattelen, niin tollaset epätasa-arvoset vituttais mua naisena ihan saatanasti enempi kuin se paljonko massia mulle tulee. Onneksi oma epäonnistuminen rokkiuralla johtui sentään ihan omasta itsestäni, niin ei tartte syyttää maailmaa siitä. Oma moka, paras moka. Tähän väliin se helikopteri.
Ehkä enempi noita epäkohtia miesten suunnalta tuon esille, mutta jonkun täytyy. Onhan meillä Henri Laasonen, mutta valitettavasti sen hyvät pointit katoaa niiden huonojen pointtien taakse. Herättelee sentään keskustelua. Tosiasia on kuitenkin se, että yhteiskunta on täynnä rakenteita, jotka syrjii toista sukupuolta. Joistain niistä voi päästä eroon poliittisilla linjauksilla, jotkut taas on niin kulttuurisssa, että niihin ei auta kuin aika, jos sekään. Itse myös lähden siitä, että miehet ja naiset ovat erilaisia pohjimmiltaan eikä kaikkia eroja voi selittää sosiaalisilla konsruktioilla. Suurimman osan ehkä, mutta ei kaikkea. Toisaalta ne sosiaalisest rakennetutkin erot on lähteneet rakentumaan siitä, että eroja on, olikin ne sitten fyysisiä ja biologisia tai mitä tahansa. Mikä mun pointti oli? Tarkotus ei ollut jotenkin ilmaista, että miehillä menis oikeesti huonommin tai toisinpäin. Tasa-arvo vaan on pikkaisen moniulotteisempi juttu kuin jotku saatanan kokoomusfeministien paukuttamat palkkaerot yksityisellä sektorilla, jotka on jokaisen järkevän ihmisen elämän onnellisuuden kannalta kuitenkin sieltä lievimmästä päästä. Ja nekin erot on pienenemään päin, ainakin tämän mukaan. Joten kaikki tsigut, chillatkaa ja nauttikaa elämästä ja oppikaa arvostamaan myös niitä etuja, jotka teidän sukupuolella on. Esim. tissit ja pesä. Miehet (ja naiset) taas vois kiinnittää enemmän huomiota siihen, että miestenkin diskriminointia pidetään esillä.
Onks tää taas sitä post-feminismiä? Mua tuntuu kiinnostavan nää sukupuolijutut aika paljon, melkein yhtä paljon kuin seksi ja sen puute. Ja jos ei tullut selväks, niin musta tasa-arvo on pop, mutta poliittinen korrektius ja tabut perseestä. Huumoria voi heittää vaikka syfiliksestä. Ja etenkin siitä. Peace out.
P.S. Ne jotka ihmettelee blogin nimenvaihdosta, niin tämä klassikkovideo valaisee varmasti asiaa.
Sukupuolten välinen tasa-arvo, se on kyllä jännä juttu. Joillekin se tarkoittaa sitä, että kaikki ovat lain edessä tasa-arvoisia. Se käsittääkseni Suomessa toteutuu jo pääosin aika hyvin, joitain poikkeuksia toki on suuntaan ja toiseen. Ainakin käytännön tasolla, jos teoriassa ei. Joillekin tasa-arvo tarkoittaa taas sitä laajemmassa mittakaavassa eli sitä, että syrjivät sosiaaliset rakenteet tulisi poistaa yhteiskunnasta. Ajatuksena tämä on tosi toivottava, mutta käytännön tasolla ei tule koskaan täysin toteutumaan. Mutta mietitääs hieman kuitenkin noita juttuja, koska pohtimallahan sitä maailmaan muutetaan. Katsokaas näin.
Minusta on hieman typerää, että eniten aina epätasa-arvon kohdalla jaksetaan mouhottaa noista miesten ja naisten palkkaeroista. Totta, kyllä niitä on. Vertailuja tehdessä taas joskus otetaan esimerkiksi naisten ja miesten kokonaispalkkaerot, vaikka olennaisinta on se, että kuinka paljon palkkaeroja löytyy samaa työtä tekevillä. Sehän on päivänselvää, että yksityisellä ja julkisella sektorilla ei ole samanlaiset palkat, eikä tule koskaan olemaankaan. Naiset taas tekee hommia enempi julkisella puolella. Miksi näin on, onkin sitten vaikeampi kysymys. Jotkut selittää sitä naisten suuremmalla luontaisella hoivavietillä, jonka takia heitä hakeutuu hoitoalalle enempi sekä koulutussektorille. Tämän pohtiminen on taas yhdentekevää, koska lain puitteissa ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet valita koulutuksensa. Julkisella sektorilla ei myöskään ole palkkaeroja naisten ja miesten välillä, koska palkat määräytyy taulukoiden mukaan sekä niiden korotukset. En tosin tiedä, että aiheuttavatko vanhempainlomat tai naisten jättäytymiset kotiäidiksi muutamaksi vuodeksi vääristymiä noihin palkkoihin erisuuruisten korotusten kautta. Jos näin, niin sellaiset epäkohdat olisi toki korjattava. Ei työkokemus vuosissa kuitenkaan kerro varsinaisesti mitään enää ammattitaidosta tarpeeksi monen vuoden jälkeen, jotta pelkästään se olisi perusteltu syy korotuksille. Asijaan. Palkkaerot yksityisellä sektorilla ovat taas tosiasia. Mistä tämä johtuu? Osittain se johtuu siitä, että naiset pyytävät pienempiä palkkoja työnantajilta. Mistä tämä johtuu? Ehkä siitä, että tiedostetaan, että omat palkat ovat pienempiä, niin joutuu pyytämään pienempää palkkaa (noidankehä!), mutta toisaalta siinä voi myös olla joku röyhkeysgeeni, joka naisilta puuttuu ja miehillä on. Osittain se johtuu siitä, että etenkin nuoret naiset ovat työnantajalle aina riski, koska ne voi pamahtaa paksuks ja alkaa putkauttelemaan mini-ihmisiä. Tämä on todellinen riski työnantajalle, koska osaavan työntekijän korvaaminen ei ole kauhean helppoa ja äitiysloman ajaltakin sitä palkkaa joutuu maksamaan. Tämä on toki sellainen epäkohta, johon voitaisiin puuttua lainsäädännöllä ja myös pitäisi. Sellainen asia, jota palkkaerojen kohdalla ei muisteta kauhean usein mainita on, että miehet tekevät keskimäärin pidempää työviikkoa kuin naiset, mutta ilmeisesti ei päde ainakaan toimihenkilöihin, kuten tästä linkistä näemmä, mutta jos se jossain pätee, niin se on minusta ihan perusteltu syy palkkaeroille. Ja ai niin joo, se naisen euro ei ole 80 senttiä vaan jonkun turhakelehden mukaan 96 senttiä, jos ei vertailla typerästi. Toimihenkilöillä ilmeisesti 90 senttiä, kts. aiempi linkki.
Ja miksi palkkaeroista mouhottaminen on niin typerää? Koska se kertoo jotain mouhottajan luonteenlaadusta, jos raha-asiat on niitä tärkeimpiä epätasa-arvoistavia tekijöitä yhteiskunnassa. Luulisi, että olisi tärkeämpiäkin asioita elämässä. Esimerkiksi vaikka se naisten kokema parisuhdeväkivalta. Tosin naiset ovat myös siinä aktiivisena osapuolena hyvin kunnostautuneet viime vuosina. Miesten kokemuksista vääryyksistä tunnutaan hyvin aina unohtavan esimerkiksi sellainen seikka, että huoltajuuskysymyksissä miehet ovat aina altavastaajina, vaikka paperilla he olisivatkin pätevämpiä vanhempia. Nykyään kaikenmualiman narkkarihorot vie muksut, vaikka isällä menisi asiat paremmin. Toki uskon, että on paljon esim. alkoholisti-isukkeja, joille pulllo on tärkeämpi kuin muksut ja varmaan suhteessa enempi kuin naisia. Se ei silti selitä miksi huoltajuuskiistoissa yhdeksän kymmenestä tapauksesta päätetään äidin hyväksi.
Myös työmarkkinoilla tapahtuu sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää jatkuvasti. Esimerkiksi naisia ei kauhean helpolla palkata vaikka autokauppiakiksi tai kodinkonekauppiaiksi. Ei sillä, kyllä sitä itsekin siihen sortu, että jos on naismyyjä ja ois telkkaria ostamassa, niin on sitä vähän skeptinen, koska jos totta puhutaan, niin on ne akat yleensä aika pihalla noista teknisistä vempeleistä. Sovinistit, high five o/\o. No okei, on sitä kyllä miesmyyjiä kohtaankin skeptinen, mutta etenkin nais. Monilla palvelualoilla taas tunnuttaisiin suosivan nuoria nättejä naisia eikä rumia miehiä. Koska ootte nähneet Makuunin kassalla ruman tytön? Tai kenet tahansa pojan? Palvelualolla nyt muutenkin se ulkonäkö on suht tärkeä, mutta siihen ovat syynä asiakkaat, jotka vaan diggaa sellasista näpsäköistä pimuista ja pojuista.
Sitten esimerkiksi nuorilla miehillä on suurempi syrjäytymis-, alkoholisoitumis ja itsemurhariski kuin nuorilla naisilla. Reilua? Oma vika? Tuohon ”oma vika”-korttiin voi usein vedota, mutta silloin siihen voi vedota kyllä palkkaerojenkin kohdalla. Tosiasiahan on se, että ihan samalla tavalla kuin sosiaaliset ja yhteiskunnalliset rakenteet johtavat palkkaeroihin työmarkkinoilla, niin ne johtavat myös nuorilla miehillä siihen syrjäytymiseen. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret naiset voivat aina pelata ”perustanpa perheen”-kortin, kun nuorilla miehillä on pelata lähinnä se ”tartu pulloon”-kortti. Tästä päästään myös sellaiseen aiheeseen kuin parinmuodostus. Tosiasia on se, että huonosti koulutetulla vähäntuloisella ja syrjäytymisvaarassa olevalla miehellä on aika heikosti kysyntää partnerimarkkinoilla. Naisten kohdalla asia ei ole niin paha, koska huonotuloiset naiset eivät ole menetttäneet arvoaan näillä markkinoilla. Naiset taas priorisoivat menestyviä ja hyvätuloisia miehiä, ihan tutkitusti, näissä naimahommissa. Vähätuloinen nainen voi aina pelata sen ”imasenpa insinööriä”-kortin sekä sen päälle ”unohanpa pillerit”-kortin, jonka kombinaatiosta syntyy ”sormus sormeen ja pullat uuniin”-kortti, jolla voittaa automaattisesti. Okei, toi pillerijuttu oli vähän kyynisesti ajateltu, mutta valitettavasti tiedän pari tapausta.
Tähän välihuomautuksena, että vittu mä käytän paljon talousmaailman termistöä mun tekstissä. Asuukohan mun sisällä joku pieni kokoomusnuori, joka tahtoo tahtoo päästä ulos salkkuineen ja geneerisine kauluspaitoineen?
Myös asevelvollisuus on sellainen asia, jota telaketjufeministit ei kauheasti nosta esille. Tai jos nostavat, niin ovat sitä mieltä, että koko yleinen asevelvollisuus pitäisi lakkauttaa. Tätä tuskin tulee tapahtumaan. Jos tältä osin tahdotaan tasa-arvoa parantaa, niin yleisen asevelvollisuuden pitäisi koskea molempia sukupuolia eikä vain miehiä. Tähän sitten tietty jotkut naiset pelaa ”ei naiset sovellu armeiijaan” tai ”armeija on liian raskas pienille naisille”-kortin, mutta se ei tässä pelissä ole kovin validi, koska ainahan meille munattomille miehillekin on tuo sivarioptio ollut olemassa. Tai siis ei aina, mutta jo jonkun tovin. Yleinen asevelvollisuus liittyy myös noihin palkkaeroihin sillä tavalla, että sen vuoksi miehet aloittavat opiskelunsa keskimäärin vuoden myöhemmin tai ovat keskimäärin sen 8-9 kuukautta pois työelämästä, mikä ei rahassa mitattunakaan ole ihan pieni summa. Se summa kun pitäisi laskea siitä viimeisestä työvuodesta, koska sen 37. työvuoden palkkahan siitä saa saamatta, jos vuoden myöhemmin duunit aloittaaa ja vikaksi työvuodeksi jää 36. työvuosi. Jos puhutaan vaikka akateemisista aloista, niin se viimeinen työvuosi ei ole välttämättä enää kauhean huonopalkkainen. Se 4-10% ero palkoissa toki tasoittaa tuota ajanmyötä, mutta vain yksityisellä puolella. Ehkä se ne äitiyshommelit tosin tasoittaa sitä enempi, mutta jos nyt mä oikein mutuilen, niin julkisella sektorilla työskentelevällä lapsettomalla naisella on mahdollisuus tienata elämänsä aikana 6-12kk vikan vuoden palkka enempi kuin vastaavalla miehellä. ”Lapsi ja synnytys” -korttia naiset myös usein käyttää tuota asevelvollisuutta vastaan, mutta tosiasiassahan nekään eivät ole pakollisuus vaan valinta. Vaikka hormonit siihen ajaisivatkin. Tai siinä vaiheessa, jos siitä tehdään pakollista, niin meikä voi ruveta siitosoriks, hehheh. Toi on muuten sama paska vitsi, jonka jokainen dorka mies heittää, jos puhutaan siitä kuinka miesten mennessä armeijaan naisten pitää sit tehdä lapsia.
Jotta tämäkään kirjoitus ei jäisi ilman niitä paljon puhuttuja kulli- ja pillujuttuja, niin sekin pitää mainita, että naiset pääsee harrasrtamaan seksiä keskimäärin kaks vuotta aikasemmin kuin miehet. Reilua? Ei musta. No ehkä miehet sitten ottaa kiinni siellä toisessa päässä, koska me ei rupsahdeta vaan sillei harmaannutaan charmantisti. Hähä! Niin ja joo, naiset pääsee ikärajallisiin baareihin monesti aikaisemmin sisälle kuin miehet. Plus että niille tarjotaan drinkkejä baareissa. Miehillä on sentään se boonuksena, että meillä on suurempi riski joutua satunnaisen väkivallan kohteeksi. Ja joo, naiset tarttee vähemmän viinaa humaltuakseen, jossa ne säästää ihan sikana rahaa! Ja ruokaakin tarttee vähempi!
Sitten sellainen pointti tuli taas naisten puolelta esille, että niiden on paljon hankalampi päästä musaskeneen vaikuttamaan kuin poikien. Parilta tuttavalta olen kuullut sitä, että nuorempana kiinnostusta oli, mutta rokkijutut oli poikien heiniä eikä tyttöä ihan hevillä \,,/ bändiin päästetty. Jos omalta kohdalta ajattelen, niin tollaset epätasa-arvoset vituttais mua naisena ihan saatanasti enempi kuin se paljonko massia mulle tulee. Onneksi oma epäonnistuminen rokkiuralla johtui sentään ihan omasta itsestäni, niin ei tartte syyttää maailmaa siitä. Oma moka, paras moka. Tähän väliin se helikopteri.
Ehkä enempi noita epäkohtia miesten suunnalta tuon esille, mutta jonkun täytyy. Onhan meillä Henri Laasonen, mutta valitettavasti sen hyvät pointit katoaa niiden huonojen pointtien taakse. Herättelee sentään keskustelua. Tosiasia on kuitenkin se, että yhteiskunta on täynnä rakenteita, jotka syrjii toista sukupuolta. Joistain niistä voi päästä eroon poliittisilla linjauksilla, jotkut taas on niin kulttuurisssa, että niihin ei auta kuin aika, jos sekään. Itse myös lähden siitä, että miehet ja naiset ovat erilaisia pohjimmiltaan eikä kaikkia eroja voi selittää sosiaalisilla konsruktioilla. Suurimman osan ehkä, mutta ei kaikkea. Toisaalta ne sosiaalisest rakennetutkin erot on lähteneet rakentumaan siitä, että eroja on, olikin ne sitten fyysisiä ja biologisia tai mitä tahansa. Mikä mun pointti oli? Tarkotus ei ollut jotenkin ilmaista, että miehillä menis oikeesti huonommin tai toisinpäin. Tasa-arvo vaan on pikkaisen moniulotteisempi juttu kuin jotku saatanan kokoomusfeministien paukuttamat palkkaerot yksityisellä sektorilla, jotka on jokaisen järkevän ihmisen elämän onnellisuuden kannalta kuitenkin sieltä lievimmästä päästä. Ja nekin erot on pienenemään päin, ainakin tämän mukaan. Joten kaikki tsigut, chillatkaa ja nauttikaa elämästä ja oppikaa arvostamaan myös niitä etuja, jotka teidän sukupuolella on. Esim. tissit ja pesä. Miehet (ja naiset) taas vois kiinnittää enemmän huomiota siihen, että miestenkin diskriminointia pidetään esillä.
Onks tää taas sitä post-feminismiä? Mua tuntuu kiinnostavan nää sukupuolijutut aika paljon, melkein yhtä paljon kuin seksi ja sen puute. Ja jos ei tullut selväks, niin musta tasa-arvo on pop, mutta poliittinen korrektius ja tabut perseestä. Huumoria voi heittää vaikka syfiliksestä. Ja etenkin siitä. Peace out.
P.S. Ne jotka ihmettelee blogin nimenvaihdosta, niin tämä klassikkovideo valaisee varmasti asiaa.
tiistai 11. elokuuta 2009
Johdatus DJ:n työfilosofiaan
Hei, olen Tero, olen DJ. Työskentelen yökerhossa DJ:nä, sekä teen satunnaisia huorauskeikkoja ties minne ja viime aikoina on tullut vähän pohdittua, että kuinka idiootteja asiakkaat monesti on ja kuinka niillä ei tunnu olevan minkäänlaista kuvaa siitä miten yökerhossa DJ hommaansa tekee ja miksi se tekee sitä niin kuin tekee. Tämän tekstin muusana on toimineet kaikki ne idiootit, jotka ei vaan tajuu. Kiitos siitä teille. Toivottavasti tämä teksti auttaa jotakuta ymmärtämään.
Ensinnäkin, toiveet on toiveita. Yleensä en sano soittavani, jos en ole siitä suht varma. Joskus erehdyksissään sanoo, että voi soittaa, mutta suunnitelmat muuttuu. Ei, en vittuillessani jätä jonkun toivetta soittamatta, jonka lupaan soittaa. Ongelma on siinä, että jostain syystä todella moni ottaa sen, kun kirjoitan toiveen ylös, että nyt olen käsi raamatulla luvannut soitttaa sen. Ei, en ole. Ja joskus unohtuu. Joskus aika vaan loppuu. Joskus joku piti soittaa, mutta sen aika meni jo ja sitä ei vaan saanut enää kivasti upotettua settiin. Ja jos tulee liikaa samantyylisiä toiveita, niin niitä kaikkia ei vaan pysty soittamaan tai muuten ihmisiä alkaa puuduttamaan.
Toisekseen, miksi ihmeessä ihmiset luulevat, että toiveiden pyytäminen on häirisemistä? Sitähän varten minä siellä olen töissä, että voin ihmisiä palvella. Tämä kuva häiritsemisestä on saattanut tosin syntyä elämäänsä kyllästyneiden DJ:iden asenteesta asiakkaita kohtaan, jotka eivät ole kauhean ystävällisiä asiakkaille. Oli miten oli, niin itse ainakin kyllä pidän ihan toiveiden kuuntelemisesta, koska en ole ajatuksenlukija eikä muuten pysty tekemään kuin valistuneita arvauksia ihmisten ulkonäön perusteella, että mitähän wittua ne tänään tahtoo. Etenkin hiljasina iltoina ja aikoina toiveet on mahti juttu. Alkuillasta ihmisten pitäis toivoa useammin, kun sillon pystyy toteuttamaan melkein minkä tahansa suht järkevän toiveen. Ei, kaikki toiveet eivät ole suht järkeviä.
Kolmanneksi,, ei niitä toiveitakaan missän jonossa soiteta. ”Montako toivetta on välissä?”, no vittu monta, mutta ei sillä väliä, kun joskus voi soittaa vaikka sen just tulleen toiveen heti, jos se sopii settiin. Jos toiveet soitettais järjestyksessä, niin se kuulostaisi aika hirveältä ellei siihen väliin soita jotain muuta. Kelatkaa nyt vaikka jotkut kotibileet, joissa jokainen käy vuorolla lisäämässä sinne sitä Metallicaa, toinen Soundsia ja toinen jonkun 15 minuuttisen progebiisin. Kuinka hyvät bileet tulee? Ei kauhean. Toki sillä on jotain painoarvoa, että on aikaisin toivonut eli painotan aikaisempia toiveita enempi kuin myöhemmin tulleita, kun toiveita toteutan. Ei siinä välissä silti ole valmiiksi määrilteltyä määrää biisejä. Ja ei, en aina tiedä mitä tulee seuraavaksi, mietin ja sopeudun tilanteeseen jatkuvasti.
Ja muistakaa ihmiset, että toiveet eivät missään nimessä ole kaikki yhtä hyviä tai helppoja toteuttaa. Ja ei, meillä ei soiteta Lady Gagaa. Eikä Cheekkiä. Ja ei, ei voi tehdä poikkeusta. Miksi joka helvetin asiakas luulee, että juuri hänen vuokseen on aiheellista tehdä se poikkeus? Ja millä kriteereillä se sitten valitaan, että kuka nyt ois sen poikkeuksen arvonen? Sama pätee muihin ”poikkeuksiin”. Ei, en voi tänäänkään soittaa poikkeuksena mitään 10 minsan slovaria kesken illan. En edes ”tämän kerran”. Ja ei, me ei kuuluteta, että sun kaverilla on synttärit. Jos meillä käy illassa se 200-600 tyyppii, niin todennäköisyys sille, että jollain on synttärit on varsin suuri. En tähän hätään jaska laskea, mutta lähes joka ilta on jollain synttärit. Se ei ole hyvä syy ölistä mikkiin. Polttarit ja muut vois ehkä olla sellaisia poikkeuksia, mutta toisaalta meidän mikissä ei ole pattereitaa, hähää.
”Soita jotain tanssittavaa” sanoi eräs nainen Mikkelissä, kun soi Michael Jackson. Siis mitä vittua? Ymmärrän sen, että jonkun rokkibiisin aikana voidaan sanoa noin, mutta mikä on tansittavampaa kuin Miikkali? Ja vittu, kyllä Slayeriakin voi tanssia. Been there, done that, got the video to prove it. Ja mistä vitusta mitä tiedän mitä sinä osaat tanssia? Jonkun mielestä se on Irinaa, toisen mielestä Lady Gagaa ja jotkut tanssii jotain ihan tosi epätanssittavaakin. ”Soita jotain sellasta menevää, kyllä sä tiedät”, no en vittu tiedä, en osaa lukea ajatuksia. Joskus voi olla ehkä jotain haisua, mitä se on, mutta jotain konkreettista on hyvä sanoa, josta saada kiinni. Ei ole olemassa tanssittavaa musiikkia, on vain tanssivia ihmisiä. Kuulostipas vammaselta.
Ja ei, se ei tee musta paskaa DJ:tä yökerhoon, jos sua just ei satu miellyttämään se musa. Te vammanaamat niitä biisejä toivotte ja mitäs haluatte kuulla semmoista paskaa. Mun duunipaikallkin käy niin monenlaista ihmisryhmää, että väkisinkin jotain vituttaa vähän, kun niitä kaikkia yrittää miellyttää. Pitäisikö edes yrittää? No niin kauan kun ne juo sitä kaljaa ja epäsuorasti maksaa mun palkan, niin joo, tietyissä rajoissa. Ei se olisi mitenkään vaikeaa soittaa jollekin sellaselle indietytölle sopivaa tanssimusaa koko ilta, mutta ei se nyt vaan ole oikein niille, jotka tahtoo kuulla sen Rage Against the Machinen Killing in the Namen. Tai sen Kotiteollisuuden. Sori vaan, niilläkin on oikeus kuulla toiveensa tai lempibändejään. Oishan se toisaalta kiva, jos vois kieltää oikeuden toiveisiin joltain ihmissryhmältä, mutta se on enemmän mun pomojen homma tehdä ne linjaukset, ei mun.
”Mun mielestä DJ:n tehtävä on kouluttaa ihmisiä musiikillisesti” on joskus kuultu. Mä sanoisin, että se on enemmänkin mun pomojen tehtävä määrittää mikä se mun työnkuva on. Ei se toki sitä tarkota, että mä täysillä huoraisin siten, miten pomo käskee, mutta ei se tosiaan mun homma ole siellä soitella mitään hämäriä omia lemppareita ja pätee joillain biiseillään, joita ihmiset ei tiedä ja huutaa sieltä kopista, että ”oppikaa”. Lähinnä sitä kaavaa on vaan pakko rikkoa, että pysyy järjissään ja työ miellekkäänä, ei niinkään yleisön takia.
”Mä en ollu vielä täällä kun se soi” ei ole hyvä syy soittaa jotain biisiä uudelleen. Ei ole myöskään ”olin tupakilla kun se tuli”. Ei, en soita samaa biisiä enää illan aikana, samaa orkesteria voin. ”Laita nyt jotain, joka saa ihmiset tanssimaan” heittoon tekisi mieli aina vastata korrektisti, että ”ime persettä horo, äläkä neuvoa mua mun duunissa, sulla ei oo kompetenssia siihen”. Ja ei kaikki ei tuu tanssilattialle sillon, kun mä soitan sen sun paskan toivebiisis, joka ei todistetusti toimi niin hyvin kuin joku parempi bilebiisi. Ja ei, se että tanssilattia on tyhjä tai hiljanen, ei tarkota, että teen työni huonosti. Ei DJ:n ainoa tehtävä ole maksimoida tanssilattialla olevien ihmisten määrä. On myös ihmisiä, jotka tykkää istua ja juoda kaljaa, mutta nekin arvostaa, jos niille soittaa vaikka sen Alice In Chainsin Wouldin. Myös eri ihmiset tykkää tanssia eri juttuja ja sitten osa tyyleistä nyt vaan on semmosia, että ne ei vetoa kaikkiin ja sitten on hiljasempaa lattialla. Ei se tarkota, etteikö niitä pitäis silti vetää.
Ja eikö ihmiset oikeesti kato kelloa baarissa koskaan ikinä? Jotenkin kaikilta on ihan ajantaju kadoksissa ja ihmiset tulee vikan hitaan aikaan toivomaan vaikka mitä ja ihmettelee, kun ei ole aikaa. On sitä naisillakin se puhelin siellä laukussa, josta voi tsekata. En mä ite ainakaan muista, että ois jotenkin hullun yllätyksenä tullut, että pilkku tulee kohta. Aina se tulee samaan aikaan.
Ja ei, suomipop ei ole genre. Kuka vittu edes keksi sen, että paskaa suomalaista rock- ja iskelmämusiikkia aletaan kutsumaan suomipopiksi? Oliko se se radiokanava vai ne kokoelmalevyt? Ehkä se kanava.
Kylläpäs helpotti. Kaikesta avautumisesta huolimatta keskimäärin asiakkaat ovat kyllä ihan mukavia. Terkkuja kaikille kivojlle asiakkaille.
Ensinnäkin, toiveet on toiveita. Yleensä en sano soittavani, jos en ole siitä suht varma. Joskus erehdyksissään sanoo, että voi soittaa, mutta suunnitelmat muuttuu. Ei, en vittuillessani jätä jonkun toivetta soittamatta, jonka lupaan soittaa. Ongelma on siinä, että jostain syystä todella moni ottaa sen, kun kirjoitan toiveen ylös, että nyt olen käsi raamatulla luvannut soitttaa sen. Ei, en ole. Ja joskus unohtuu. Joskus aika vaan loppuu. Joskus joku piti soittaa, mutta sen aika meni jo ja sitä ei vaan saanut enää kivasti upotettua settiin. Ja jos tulee liikaa samantyylisiä toiveita, niin niitä kaikkia ei vaan pysty soittamaan tai muuten ihmisiä alkaa puuduttamaan.
Toisekseen, miksi ihmeessä ihmiset luulevat, että toiveiden pyytäminen on häirisemistä? Sitähän varten minä siellä olen töissä, että voin ihmisiä palvella. Tämä kuva häiritsemisestä on saattanut tosin syntyä elämäänsä kyllästyneiden DJ:iden asenteesta asiakkaita kohtaan, jotka eivät ole kauhean ystävällisiä asiakkaille. Oli miten oli, niin itse ainakin kyllä pidän ihan toiveiden kuuntelemisesta, koska en ole ajatuksenlukija eikä muuten pysty tekemään kuin valistuneita arvauksia ihmisten ulkonäön perusteella, että mitähän wittua ne tänään tahtoo. Etenkin hiljasina iltoina ja aikoina toiveet on mahti juttu. Alkuillasta ihmisten pitäis toivoa useammin, kun sillon pystyy toteuttamaan melkein minkä tahansa suht järkevän toiveen. Ei, kaikki toiveet eivät ole suht järkeviä.
Kolmanneksi,, ei niitä toiveitakaan missän jonossa soiteta. ”Montako toivetta on välissä?”, no vittu monta, mutta ei sillä väliä, kun joskus voi soittaa vaikka sen just tulleen toiveen heti, jos se sopii settiin. Jos toiveet soitettais järjestyksessä, niin se kuulostaisi aika hirveältä ellei siihen väliin soita jotain muuta. Kelatkaa nyt vaikka jotkut kotibileet, joissa jokainen käy vuorolla lisäämässä sinne sitä Metallicaa, toinen Soundsia ja toinen jonkun 15 minuuttisen progebiisin. Kuinka hyvät bileet tulee? Ei kauhean. Toki sillä on jotain painoarvoa, että on aikaisin toivonut eli painotan aikaisempia toiveita enempi kuin myöhemmin tulleita, kun toiveita toteutan. Ei siinä välissä silti ole valmiiksi määrilteltyä määrää biisejä. Ja ei, en aina tiedä mitä tulee seuraavaksi, mietin ja sopeudun tilanteeseen jatkuvasti.
Ja muistakaa ihmiset, että toiveet eivät missään nimessä ole kaikki yhtä hyviä tai helppoja toteuttaa. Ja ei, meillä ei soiteta Lady Gagaa. Eikä Cheekkiä. Ja ei, ei voi tehdä poikkeusta. Miksi joka helvetin asiakas luulee, että juuri hänen vuokseen on aiheellista tehdä se poikkeus? Ja millä kriteereillä se sitten valitaan, että kuka nyt ois sen poikkeuksen arvonen? Sama pätee muihin ”poikkeuksiin”. Ei, en voi tänäänkään soittaa poikkeuksena mitään 10 minsan slovaria kesken illan. En edes ”tämän kerran”. Ja ei, me ei kuuluteta, että sun kaverilla on synttärit. Jos meillä käy illassa se 200-600 tyyppii, niin todennäköisyys sille, että jollain on synttärit on varsin suuri. En tähän hätään jaska laskea, mutta lähes joka ilta on jollain synttärit. Se ei ole hyvä syy ölistä mikkiin. Polttarit ja muut vois ehkä olla sellaisia poikkeuksia, mutta toisaalta meidän mikissä ei ole pattereitaa, hähää.
”Soita jotain tanssittavaa” sanoi eräs nainen Mikkelissä, kun soi Michael Jackson. Siis mitä vittua? Ymmärrän sen, että jonkun rokkibiisin aikana voidaan sanoa noin, mutta mikä on tansittavampaa kuin Miikkali? Ja vittu, kyllä Slayeriakin voi tanssia. Been there, done that, got the video to prove it. Ja mistä vitusta mitä tiedän mitä sinä osaat tanssia? Jonkun mielestä se on Irinaa, toisen mielestä Lady Gagaa ja jotkut tanssii jotain ihan tosi epätanssittavaakin. ”Soita jotain sellasta menevää, kyllä sä tiedät”, no en vittu tiedä, en osaa lukea ajatuksia. Joskus voi olla ehkä jotain haisua, mitä se on, mutta jotain konkreettista on hyvä sanoa, josta saada kiinni. Ei ole olemassa tanssittavaa musiikkia, on vain tanssivia ihmisiä. Kuulostipas vammaselta.
Ja ei, se ei tee musta paskaa DJ:tä yökerhoon, jos sua just ei satu miellyttämään se musa. Te vammanaamat niitä biisejä toivotte ja mitäs haluatte kuulla semmoista paskaa. Mun duunipaikallkin käy niin monenlaista ihmisryhmää, että väkisinkin jotain vituttaa vähän, kun niitä kaikkia yrittää miellyttää. Pitäisikö edes yrittää? No niin kauan kun ne juo sitä kaljaa ja epäsuorasti maksaa mun palkan, niin joo, tietyissä rajoissa. Ei se olisi mitenkään vaikeaa soittaa jollekin sellaselle indietytölle sopivaa tanssimusaa koko ilta, mutta ei se nyt vaan ole oikein niille, jotka tahtoo kuulla sen Rage Against the Machinen Killing in the Namen. Tai sen Kotiteollisuuden. Sori vaan, niilläkin on oikeus kuulla toiveensa tai lempibändejään. Oishan se toisaalta kiva, jos vois kieltää oikeuden toiveisiin joltain ihmissryhmältä, mutta se on enemmän mun pomojen homma tehdä ne linjaukset, ei mun.
”Mun mielestä DJ:n tehtävä on kouluttaa ihmisiä musiikillisesti” on joskus kuultu. Mä sanoisin, että se on enemmänkin mun pomojen tehtävä määrittää mikä se mun työnkuva on. Ei se toki sitä tarkota, että mä täysillä huoraisin siten, miten pomo käskee, mutta ei se tosiaan mun homma ole siellä soitella mitään hämäriä omia lemppareita ja pätee joillain biiseillään, joita ihmiset ei tiedä ja huutaa sieltä kopista, että ”oppikaa”. Lähinnä sitä kaavaa on vaan pakko rikkoa, että pysyy järjissään ja työ miellekkäänä, ei niinkään yleisön takia.
”Mä en ollu vielä täällä kun se soi” ei ole hyvä syy soittaa jotain biisiä uudelleen. Ei ole myöskään ”olin tupakilla kun se tuli”. Ei, en soita samaa biisiä enää illan aikana, samaa orkesteria voin. ”Laita nyt jotain, joka saa ihmiset tanssimaan” heittoon tekisi mieli aina vastata korrektisti, että ”ime persettä horo, äläkä neuvoa mua mun duunissa, sulla ei oo kompetenssia siihen”. Ja ei kaikki ei tuu tanssilattialle sillon, kun mä soitan sen sun paskan toivebiisis, joka ei todistetusti toimi niin hyvin kuin joku parempi bilebiisi. Ja ei, se että tanssilattia on tyhjä tai hiljanen, ei tarkota, että teen työni huonosti. Ei DJ:n ainoa tehtävä ole maksimoida tanssilattialla olevien ihmisten määrä. On myös ihmisiä, jotka tykkää istua ja juoda kaljaa, mutta nekin arvostaa, jos niille soittaa vaikka sen Alice In Chainsin Wouldin. Myös eri ihmiset tykkää tanssia eri juttuja ja sitten osa tyyleistä nyt vaan on semmosia, että ne ei vetoa kaikkiin ja sitten on hiljasempaa lattialla. Ei se tarkota, etteikö niitä pitäis silti vetää.
Ja eikö ihmiset oikeesti kato kelloa baarissa koskaan ikinä? Jotenkin kaikilta on ihan ajantaju kadoksissa ja ihmiset tulee vikan hitaan aikaan toivomaan vaikka mitä ja ihmettelee, kun ei ole aikaa. On sitä naisillakin se puhelin siellä laukussa, josta voi tsekata. En mä ite ainakaan muista, että ois jotenkin hullun yllätyksenä tullut, että pilkku tulee kohta. Aina se tulee samaan aikaan.
Ja ei, suomipop ei ole genre. Kuka vittu edes keksi sen, että paskaa suomalaista rock- ja iskelmämusiikkia aletaan kutsumaan suomipopiksi? Oliko se se radiokanava vai ne kokoelmalevyt? Ehkä se kanava.
Kylläpäs helpotti. Kaikesta avautumisesta huolimatta keskimäärin asiakkaat ovat kyllä ihan mukavia. Terkkuja kaikille kivojlle asiakkaille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)