Kiire on meidän mantramme

Tiedättekö sen tunteen, kun on hirveesti stressiä ja kiirettä ja sitten tietää, ettei kerkee levätä ja ottaa rennosti moneen päivään, niin silloin tuntuu mahassa sillei jännältä. Nyt tuntuu. Samaan aikaan musta on alkanut tuntumaan siltä, että maailmassa työt ja aikaansaaminen jakautuu aika epätasaisesti. On sellaisia tyyppejä, jotka tekee kaiken homman ja kaiken ylimääräsen ja sitten niitä tyyppejä, jotka tekee sen vähimmäismäärän hommia. Itse tunnen kuuluvani ensiksi mainittuihin. Vähän niinku omassa työ- ja kaveripiirissä hommat menee näin. On pari tyyppiä, jotka tekee ihan sikana hommia ja tappaa ittensä työllä. Sit on niitä, jotka ei tee mitään ylimääräistä ellei käsketä. Sit joskus tulee sellaisia tilanteita, että pitäis saada asioita aikaan, mutta ne kiireiset tyypit ei kerkeä ja ne lusmut ei vaan saa aikaan. No lopulta joku kiireinen tyyppi ottaa itelleen vielä vähän lisää hommia ja on entistää kiireisempi. Noidankehä.

Mua joskus jaksaa ihmetyttää ihmisten saamattomuus. En tiedä, onhan sitä joskus itekin. Mutta noin keskimäärin saan kyllä aika paljon asioita aikaan. Ja olen just semmonen ihminen, että kaikessa pitää olla mukana ja touhuta kaikkea. Ei siinä, keskimäärin mä tykkään kyllä tehdä asioita esim. järjestösektorilla, mutta jossain vaiheessa sitä aina huomaa, että nyt on taas pikkusen liikaa hommia ja joutuu juoksemaan paikasta toiseen kulli maata viistäen. Eiku miten se sanonta meni? No anyway, kiirettä joskus on. Kiire on meidän mantramme ja sillei. Muistan yhden viikon, kun mulla oli kuus kokousta, joissa olin läsnä. Kuus! Ihan kreisii ja siinä välissä kyllä kelaa, että miten tähän taas tultiin.

Meikä on vähän kelannut sillei isommalla mittakaavalla, että miten tähän tultiin. Miks vitussa pitää niin hulluna tehdä ja saada aikaiseksi? ”Koska bruttokansantuote” vastaa kokoomusnuori. ”Koska hyvinvointivaltio” vastaa demarit. Vasurit ei varmaan itekään tiedä. Vihreät ei vastaa mitään, mutta yhtä kiireisiä nekin on. Meikä on sitä mieltä..., että ”meikä” on kyllä siisti sana. Siinä tulee sellanen ”meitshän tietää nää jutut”-fiilis. ”Meitsi” on muuten toinen hieno sana. Niin siis meikähän oli siis sitä mieltä, että länsimaissa tehdään ihan liikaa töitä. Mihin hittoon sitä rahaa muka tarttee edes niin paljon? No okei, mulla ei ole lapsia ja kolmea vaimoa ja koiraa, mutta näin ainakin tässä elämänvaiheessa saa kyllä varsin pienillä summilla ihan ihmeitä aikaan. Siitä oon ainakin varma, että onnellisuutta tai hyvinvointia se ylimääräinen pätäkkä ei juurikaan luo. Tälläkin hetkellä olisin valmis vaihtamaan rahaa vapaa-aikaan ihan hyvillä vaihtosuhteilla. Onko täällä siivous-, tiskaus- ja organisointikykyisiä ihmisiä? Voisin palkata jonku kääpiösiivoojan itelleni. Siellä se tepastelis ja vois rauhassa näppäillä kiveksiään. Niin siihen tulotasoon ja onnellisuuuteen piti kommentoida, että tietyn tulotason jälkeen tulot eivät tutkimustenkaan mukaan näyttele kovinkaan merkittävää roolia ihmisten onnellisuudessa. Niinhän se menee, että raha ei tee onnelliseksis, vaikka rahattomuus tekiskin onnettomaksi.

Joo, näinä post-eskpansiivisen hyvinvointivaltion aikoina (post-sanat <3 ), kun ollaan vielä laman kourisssa on ehkä turha puhua siitä kuinka ihmisten pitäis tehdä vähemmän töitä, kun huoltosuhde on vituilllaan ja systeemi kusee rahotusongelmiin. Ja edelleen, paraskin puhuja, että ihmisten pitäis chillata enempi. Onko ne lusmut sittenkin oikeessa? Tälläkin hetkellä oon tien päällä ja koitan tehdä jotain ”hyödyllistä”, kun ei muuten kerkee. Tuolla nuo etupenkillä höpäjää Big Brotherista, kun toinen kirjoittaa työkseen jotain blogia siihen. Jännät kuviot. Itse dataan takapenkillä, koitan kirjoittaa seminaariraporttiavalmiiks ja kun siihen ei pystynyt enää keskittymään, niin pitää käyttää aika tehokkaasti kirjoittamalla blogia. Ei, ei voi vaan chillaa. Tai toisaalta just tämmösissä tilanteissa sitä mielummin sitten tekee jotain hyödyllistä, kun ei voi kuitenkaan chillata täysillä. Sitten kun on kotona, niin voi hetken näppäillä rauhassa kiveksiään ja sitten nukkua. Täysillä.


P.S. Se on aina mahtavaa, kun joku toivoo samalla kertaa Yötä, Klamydiaa, Mambaa ja Popedaa. Sitä menee pieni DJ hämilleen, kun ei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Teki mieli itkeä, mutta kuitenkin vain hymyilin epätoivoisena, kun samaan aikaan Mannerheim tuijotti minua seinällä. Mikkelin Päämajassa on Mannerheimin kuva tanssilattian edustalla. Musta se on jo aika perverssiä. Ei ois Marski ylpee Suomen kansasta, kun se kattelee niitä tuhannen turvat tanssilattialla.

P.P.S. Tänään tuli vikaana hitaana Carole Kingiä. Hieno biisi. Kotiinpäästyäni kuuntelin vähän Nipaa taas vaihteeks. Saa unta.